eläinsoluista

Eläinsoluista viitataan soluihin, jotka muodostavat eläinten sekä joidenkin muiden selkärangattomien organismin kehon. Ne ovat eukaryoottisia soluja, joissa on solukalvon ympäröimä sytoplasma ja tuma. Toisin kuin kasvisoluilla, eläinsoluista ei ole soluseinää eikä kloroplasteja, ja niiden muoto on usein joustava.

Solun rakenne: Solun tuma sisältää perimän DNA:n ja ohjaa solun toimintaa. Tuman ympärillä on ydinvaippa. Sytoplasmassa on useita organelleja: karkea endoplasmakalvosto (riboosomeineen) sekä sileä ER; Golgin laite; mitokondriot; lysosomit ja peroksisomit. Ribosomit ovat 80S. Cytoskeletti koostuu mikrotubuleista, aktiinifilamenteista ja välikokoisista filamentteista, ja se antaa solulle muodon sekä mahdollistaa sisäisen kuljetuksen. Plasmamembraani on kaksikerroksinen fosfolipidimembraani, jossa on kolesterolia sekä reseptoreita ja proteiineja. Solun ympäristöyn liittyvät molekyylit ja kantajaproteiinit ohjaavat aineiden liikettä solun sisällä ja sen ulkopuolella.

Erikoispiirteet: Eläinsoluilla ei ole soluseinää, mikä antaa niille joustavuutta ja muodonmuutosten mahdollisuuden. Ne muodostavat yhteyksiä toisiinsa erilaisilla solukontakteilla, kuten tiiviillä liitoksilla, adherens- ja desmosomiyhteyksillä sekä aukko-liitoksilla (gap junctions). Monet eläinsolut voivat esiintyä mikrovilluksina tai ciliaa/flagellia sisältävinä soluina. ECM:n ja soluvälitteisten interaktioiden kautta soluja yhdistyy kudoksiksi.

Toiminta ja energiankulku: Eläinsoluissa tapahtuu endo- ja eksosytoosia, joiden avulla aineita otetaan sisään ja viedään ulos. Proteiinisynteesi tapahtuu ribosomeilla, osin karkea ER:in yhteydessä. Sileä ER syntetisoi ja muokkaa lipidejä; Golgi laite lajittelee ja pakkaa proteiineja ja lipidejä. Energiaa tuottavat mitokondriot, joissa tapahtuu solu- hengitys ja ATP:n tuotanto. Lysosomit pilkkovat vanhoja soluelimiä ja haitallisia yhdisteitä. Solujakautuminen tapahtuu yleensä mitoosin kautta, ja sytokineesi johtaa solujen jakautumisen loppuun.