elintarviketurvallisuusstandardit

Elintarviketurvallisuusstandardit ovat sääntöjen ja vaatimusten kokonaisuus, jonka tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus koko arvoketjussa: raaka-aineiden hankinnasta tuotantoon, käsittelyyn, varastointiin ja jakeluun asti. Ne ohjaavat toimijoita sekä lainsäädännön noudattamiseen että asiakkaiden luottamuksen saavuttamiseen.

HACCP-periaatteet, hazardien analyysi, kriittiset hallintapisteet (CCP), kriittiset rajat, seurantamenettelyt sekä korjaavat toimenpiteet muodostavat elintarviketurvallisuusstandardien keskeisen rungon. Lisäksi huomioidaan ennaltaehkäisevät toimenpiteet (PRP) ja hankintaketjun jäljitettävyys sekä asianmukaiset hygienia- ja GMP-käytännöt.

Yleisimmät kansainväliset standardit ja kehykset ovat Codex Alimentarius -suositukset sekä ISO 22000 -hallintajärjestelmä. Sektorikohtaisiin ja kaupan kokonaisuuksia koskeviin standardeihin kuuluvat BRCGS, IFS, FSSC 22000 sekä SQF. Monet toimijat asettavat järjestelmänsä GFSI:n (Global Food Safety Initiative) hyväksymien standardien perusteelle, mikä helpottaa kansainvälistä kaupankäyntiä.

EU- ja kansallinen sääntely antaa puitteet elintarviketurvallisuudelle. Esimerkiksi EU-lainsäädäntö korostaa HACCP-velvoitetta, tuotteen jäljitettävyyttä sekä pakkaus- ja merkintävaatimuksia; useat elintarvikeyritykset hakevat kolmannen osapuolen sertifiointeja varmistaakseen vaatimusten täyttymisen ja saadakseen luotonsa toimijoiden hyväksynnät asiakkailta.

Standardien käyttöönotto tukee kuluttajaturvallisuutta ja kansainvälistä kaupankäyntiä sekä mahdollistaa jatkuvan parantamisen. Käyttöönottoon liittyy kustannuksia, resursseja ja vaatimuksia dokumentoinnista sekä auditoista.