elinkaariarvioiden

Elinkaariarviointi (lca, elinkaariarviointi) on systemaattinen menetelmä, jolla arvioidaan tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksia sen koko elinkaaren aikana: raaka-aineiden louhinnasta tuotantoon, jakeluun, käyttöön ja loppukäyttöön sekä hävittämiseen tai kierrätykseen. Tavoitteena on tarjota kokonaiskuva siitä, missä vaiheissa ja miten suuri merkitys eri ympäristövaikutukset ovat, sekä tukea kestävämpien vaihtoehtojen suunnittelua ja päätöksentekoa.

Elinkaariarvioinnin keskeiset vaiheet ovat tavoitteen ja rajauksen määrittäminen, elinkaariinventaario (LCI) jossa kerätään ja jäsennetään tuotteen elinkaaresta peräisin oleva data, ympäristövaikutusten arviointi (LCIA) jossa muutetaan inventaarion tiedot vaikuttamiskategorioiksi kuten kasvihuonekaasupäästöt, energiankulutus, vedenkulutus ja maankäyttö sekä toksi- ja ekotoksisuustiedot, sekä tulkinta, jossa tulokset kootaan ja käytetään päätösten tukena. Keskeisiä käsitteitä ovat elinkaarifunktio (functional unit) ja järjestelmän rajaukset (cradle-to-grave, cradle-to-gate, cradle-to-cradle).

Standardisointi on tärkeää; ISO 14040-14044 määrittelee LCA:n periaatteet ja prosessit, ja ISO 14025 sekä erilaiset alahinnat voivat tukea kolmannen osapuolen ympäristöilmoituksia (EPD). Aineisto voi olla primääristä tai sekundääristä, ja tuloksia tulkitaan ottaen huomioon epävarmuudet sekä rajausehdotukset, joiden vaikutus vertailtavuuteen on ratkaiseva.

Sovellukset kattavat tuotteen suunnittelun ja parannusten ohjauksen, ympäristömerkinnät ja raportointi sekä politiikka- ja toimitusketjun optimoinnin. Rajoituksina korostuvat datan laatu ja saatavuus, menetelmälliset valinnat sekä tulosten tulkinnan ja vertailun rajoitukset, jolloin LCAa tulkitaan usein parhaillaan suuntaa-antavasti.