eläinlainsäädäntö

Eläinlainsäädäntö viittaa lakeihin ja säädöksiin, jotka koskevat eläinten kohtelua, suojelua ja hyvinvointia. Tällainen lainsäädäntö vaihtelee suuresti maittain ja alueittain, mutta sen yleisenä tavoitteena on estää eläimiä kärsimästä tarpeettomasti ja varmistaa niiden perustarpeiden täyttyminen. Eläinlainsäädäntö voi kattaa monenlaisia alueita, kuten kotieläinten pidon, turkistarhauksen, koe-eläintoiminnan, luonnonvaraisten eläinten suojelun, eläinten kuljetuksen ja teurastuksen.

Yleisiä periaatteita eläinlainsäädännössä ovat eläinten kivun ja kärsimyksen lieventäminen, riittävän tilan, ravinnon ja hoidon takaaminen sekä eläinten lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen. Lainsäädäntö määrittelee usein myös toimenpiteet, joihin ryhdytään eläinsuojelurikkomusten yhteydessä, kuten sakot, vankeusrangaistukset tai eläinten takavarikointi.

Useissa maissa on omat yleiset eläinsuojelulait, jotka muodostavat perustan eläinten hyvinvointia koskevalle sääntelylle. Näiden lakien lisäksi voi olla erillisiä säädöksiä tietyille eläinlajeille tai toimialoille. Esimerkiksi EU:n alueella on harmonisoituja säädöksiä, jotka koskevat esimerkiksi kuljetettavia eläimiä ja teurastusta. Eläinlainsäädännön kehittyminen heijastaa yhteiskunnallisia asenteita ja tieteellistä ymmärrystä eläinten tunteista ja tarpeista.