eläinlajeille

Eläinlaji on eläinkunnan perusyksikkö, jonka yksilöt voivat yleensä lisääntyä keskenään ja saada hedelmöitteviä jälkeläisiä. Biologisen lajin käsite korostaa lisääntymisesteitä: jos populaatiot eivät luonnollisesti risteydy tai jälkeläiset eivät ole hedelmöittyviä, ne kuuluvat eri lajeihin. Käytännössä lajit voivat eriytyä geneettisesti ja ekologisesti, jolloin risteytyminen luonnossa on epätodennäköistä.

Jokaisella eläinlajilla on tieteellinen nimi binomiaalisen nomenklatuurin mukaan: suku (genus) ja laji (species). Esimerkki on Homo sapiens. Lajeilla voi olla alalajeja (subspecies), jotka kuvaavat maantieteellistä eriytymistä ja sopeutumisen erilaisia muotoja ilman täydellistä lisääntymiskyvyttömyyttä.

Lajin rajat voidaan määritellä useilla tavoilla. Perinteisesti on käytetty fenotyyppisiä eroja ja fossiiliaineistoa, mutta nykyisin geneettinen data sekä ekologinen eriytyminen ovat keskeisiä. Kaikkien rajat eivät ole selviä: hybridisaatio, klinaaliset muutokset ja alueellinen vaihtelu voivat hämärtää käsitteitä.

Eläinlajit muodostavat ekosysteemien toiminnan perustan. Ne ylläpitävät ruokaverkkoja, pölyttävät ja hajottavat sekä vaikuttavat resurssien kiertokulkuun. Lajimonimuotoisuus parantaa ekosysteemien vastustuskykyä, mutta uhkatekijät kuten elinympäristön häviäminen, ilmastonmuutos ja vieraslajit asettavat lajit vaaraan.

Tutkimuksessa eläinlajeja selvitetään kenttä- ja museoarkistojen sekä nykyaikaisten molekyylianalyysien avulla. DNA-barcode-tekniikat ja genomitutkimukset helpottavat lajien tunnistusta sekä niiden välisen suhteen kartoittamista erityisesti monimuotoisissa tai vaikeasti erotettavissa ryhmissä.