perustarpeiden

Perustarpeiden käsite viittaa yksilön selviytymisen ja ihmisarvon kannalta välttämättömiin tarpeisiin. Sillä tarkoitetaan elintason minimitasoa, jonka turvaaminen koetaan yleisesti yhteiskunnan vastuulla. Termi muodostuu sanoista perusta (pohja) ja tarve (tarve), ja sen genetiivimuotoa perustarpeiden käytetään esimerkiksi ilmauksissa perustarpeiden turvaaminen.

Käsite ja soveltaminen voivat vaihdella yhteiskunnan ja ajanjakson mukaan, mutta yleisesti perustarpeisiin liitetään sekä fyysiset että sosiaaliset vaatimukset. Fyysisisiin perustarpeisiin kuuluvat ravinto, juomavesi, riittävä asunto ja vaatetus sekä terveys- ja hygienipalvelut. Turvallisuus ja vakaus sekä riittävä toimeentulo ovat myös keskeisiä. Lisäksi katsotaan usein koulutuksen mahdollisuuksia ja sosiaalista osallisuutta sekä yksilön henkistä hyvinvointia.

Käytännön kontekstissa perustarpeet ovat keskeisiä osa sosiaalipolitiikkaa ja tilannekohtaisia suunnitelmia. Monet maat käyttävät käsitettä kuvatakseen elintason minimitason turvaamista rahoituksen ja palvelujen, kuten toimeentulotuen, asumistuotannon tai ruoka-avun, avulla.

Kriittisessä keskustelussa pohditaan, missä määrin perustarpeet kattavat myös psyykkisen hyvinvoinnin, ja miten määritelmä eroaa absoluuttisesta sekä suhteellisesta köyhyydestä. Kontekstista riippuen perustarpeista puhuminen liittyy usein keskusteluihin elintason mittareista, köyhyyden torjunnasta ja mahdollisesti perustulon tai laajennetun hyvinvointipolitiikan vaihtoehdoista.