eksosytoinnin

Eksosytointi on solujen vesikkelien plasmalemmaan fuusioitumisprosessi, jonka tuloksena vesikkelin sisältö vapautuu solun ulkoiseen tilaan tai vesikkeli integroituu osaksi solukalvoa. Prosessi on keskeinen sekä aineiden erityksessä että solukalvon koostumuksen ylläpidossa, ja sitä käytetään laajasti sekä eläinsoluissa että kasvi- ja mikrobiolosuhteissa.

Mechanismi perustuu vesikkeleiden kuljetukseen lähimmälle plasmalemmaosalle, kiinnittymiseen ja fuusioon. Tämän SNARE-tilan keskeisiä osia ovat v-SNAREt (esim. synaptobreviini/VAMP) vesikkelin pinnalla sekä t-SNAREt (esim. syntaxiini ja SNAP-25) kohdemembranilla. Vesikkelien primingiin osallistuvat proteiinit kuten Munc18 ja Munc13 sekä kompleksin stabilointi, kunnes fusio tapahtuu. Fusio on Ca2+-aktiivisen sensorin, pääasiassa synaptotagmiinin, laukaisema; Ca2+-sitoisuus solussa nousee esimerkiksi toimintapotentiaalin vaikutuksesta, jolloin fusioaukko avautuu ja sisältö vapautuu. NA, synaptotagmin kaltaiset sensorit toimivat, jotta vaste tarvitaan nopeasti ja tarkasti.

Tyypit ja säädellään: Eksosytointi voidaan jakaa konstitutiiviseen ja säädeltyyn versioon. Konstitutiivinen eksosytointi on jatkuvaa membranekomponenttien ja proteiinien toimitusta, kun taas säädelty eksosytointi tapahtuu vasteena ulkoiselle signaalille, kuten hormonesignaalille tai neuronivälineiselle aktivaatiossa.

Esimerkit: neurotransmittereiden vapautuminen synapseissä, haiman insuliinin sekä ruoansulatuskanavan entsyymien eritys. Poikkeavuudet voivat johtaa sairauksiin: botulinum-toxinit leikkaavat SNARE-komponentteja, estäen eksosytoinnin, mikä heikentää lihasnykintää; epäonnistunut regulointi liittyy esimerkiksi diabetekseen ja joihinkin neurologisiin häiriöihin.

Eksosytointi on näin ollen monimutkainen ja keskeinen soluprosessi, jolla on laaja merkitys sekä normaalissa fysiologiassa että terveydenhuollossa.