dogmaattisuuteen

Dogmaattisuus tarkoittaa ajattelun tai toiminnan taipumusta pitää kiinni ennalta määritellyistä uskomuksista tai doktriineista riippumatta uusista todisteista. Termi viittaa sekä uskonnollisiin että ei-uskonnollisiin järjestelmiin, joissa auktoriteetti ja opiksi julistettujen väitteiden muuttumattomuus ovat keskeisiä. Kielessä illatiivi dogmaattisuuteen viittaa suuntaan kohti dogmaattisuutta.

Keskeisiä piirteitä ovat ehdoton varmuus, vastakkainasettelu uudelle tiedolle sekä väitteiden muuttumattomuus. Siihen liittyy usein auktoriteetin kiinnittyminen sekä rationaalisen keskustelun välinpitämättömyys. Dogmaattisuus ilmenee sekä uskonnollisissa traditioissa että poliittisissa ja tieteellisissä yhteyksissä, joissa vaihtelua arvostetaan vähemmän.

Taustatekijöitä voivat olla identiteettipohjainen sitoutuminen, kognitiivinen tarve sulkeutuvuuteen sekä ryhmäpaine tai pelko erottumisesta. Se voi johtaa konfliktien kärjistymiseen, informaation valikoivaan kuunteluun ja kyvyttömyyteen soveltaa opittua uuteen tilanteeseen.

Vastapainona dogmaattisuudelle toimivat kriittinen ajattelu, vertaisarviointi sekä avointen todisteiden tarkastelu. Keskustelun ja erilaisten näkökulmien kuunteleminen ovat tärkeitä keinoja edistää harkittuja päätöksiä ja osoittaa valmiutta muuttaa näkemyksiä uusien todisteiden perusteella.