divertikkeleiden

Divertikkeleiden (diverticula) muodostuminen tapahtuu, kun paksusuolen seinämään syntyy pieniä pussimaisia ulokkeita, kun limakalvo ja submukosa pullistuvat lihaksen läpi heikoista kohdista, joihin verisuonia kulkee. Useimmat divertikkeleista ovat ns. false divertikuloita, joissa uloke koostuu limakalvosta ja submukosasta ilman syvällisempää lihaskerroksen mukanaoloa.

Divertikuloosi tarkoittaa divertikkeleiden esiintymistä ilman tulehdusta. Sijainti on usein sigmoideumissa, ja esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Riskitekijöitä ovat alhainen kuidun saanti, ylipaino, vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä tupakointi ja tietyt lääkkeet, kuten NSAID-valmisteet.

Divertikuliitti on divertikkeleiden tulehdus tai infektio. Oireisiin kuuluu alavatsan kipu, usein vasemmanpuoleinen, kuume ja leukosyyttien nousu. Vakavammat tapaukset voivat johtaa absessiin, perforaatioon, fisteliin tai suoliston tukokseen. Divertikuloista verenvuoto voi olla yleistä ja ajoittain runsastakin, mutta on usein itse rajoittuvaa.

Diagnostiikka perustuu oireisiin ja tutkimuksiin. Divertikuloosi ja divertikuliitti voivat tulla ilmi kolonoskopian tai kuvantamisen kautta. Divertikuliitin epäily vahvistetaan usein tietokonetomografian (CT) avulla.

Hoito riippuu tilasta. Divertikuloosihoito on yleensä kuitupitoisen ruokavalion ja riittävän nesteytyksen suuntaan. Divertikuliitin lievissä tapauksissa hoito kotihoidolla ja antibiooteilla; vakavammat tai komplisoituneet tapaukset vaativat sairaalahoitoa, antibiootteja ja mahdollisesti kirurgista toimenpidettä. Verenvuodon hoidossa arvioidaan vakaus ja käytettävissä olevat keinot, joskus endovaskulaarista hoitoa tai leikkausta.

Ennuste on yleensä hyvä, sillä suurin osa divertikuloihin liittyvistä ongelmista hoidetaan onnistuneesti, mutta toistuvat tulehdukset voivat vaatia pidempiaikaisia toimenpiteitä.