diffuusiokuvaa

Diffuusiokuva (diffusion image) on käsite, joka viittaa magneettikuvantamisessa syntyvään imágenesiin, joka heijastelee veden molekyylien diffuusiota kudoksessa. Diffuusiokuva syntyy diffusion-weighted MRI -menetelmällä, jossa kudoksiin kytketään diffuusion herkistäviä gradientteja. Eri b-arvot tuottavat erilaisia diffuusiokohtauksia, ja tavallinen referenssi kuvataan ilman diffuusion herkistystä (b = 0 s/mm^2). Korkeammat b-arvot lisäävät diffuusion herkkyyttä, mikä muuttuu signaalivuon voimakkuudessa.

Yleensä diffuusiokuvista laaditaan lisäksi kvantitatiivinen ADC-kuva (apparent diffusion coefficient), joka kertoo diffuusion määrästä riippumatta T2-signaalista. ADC-arvot auttavat erottamaan kudoksesta esiintyvän diffuusion estymän tilan, ja niitä käytetään yleisesti yhdessä diffusion-Weighted-kuvien kanssa.

Käyttökohteet ja tulkinta: Diffuusiokuva on erittäin herkkä akuutin aivoinfarktin havaitsemiselle; kudoksen diffuusiomme on rajoittunut, jolloin diffuusiokuva näkyy hyperintense värillä ja ADC-kuva näyttää hypointensiaa. Sitä käytetään myös kasvainten, paiseen, demyelinaatiomuutosten sekä muiden patologisten tilojen erottelussa. Diffusioimista voidaan laajentaa monimutkaisesti käyttämällä diffusion tensor imaging (DTI), joka kuvaa diffuusion anisooppisuutta ja tuottaa FA- ja MD-arvoja.

Tekniset näkökohdat: kuvaus suoritetaan usein single-shot echo-planar -sekvenssillä; herkistyminen diffuusiolle altistaa suuruissa, kuten ilmaa ja pintoja lähellä olevat alueet, suuntaus- ja geometria-virheille sekä liikkeen aiheuttamille artefakteille. Useammat diffuusion suunnat parantavat tulkinnan tarkkuutta erityisesti DTI:n yhteydessä.

Historia ja kehitys: diffuusiomagneettikuvaus kehittyi 1990-luvulla Le Bihanin ja kumppaneiden työstä; siitä on tullut neuroradiologian ja kudosmallinnuksen vakiö.

Varianteja: DTI laajentaa yksittäisiä diffusion-kuvia osoittamalla diffuusion anisotropian; muut kehittyneet mallit sisältävät diffusion-kurtosis- ja diffusion-spectrum -analyysit.