herkistyminen

Herkistyminen on prosessi, jossa yksilö reagoi yhä voimakkaammin johonkin ärsykkeeseen toistuvan altistuksen seurauksena. Termi kattaa erilaisia ilmiöitä sensori- ja immuunipuolella sekä lääkevasteissa. Yleensä vastaus voimistuu, mikä erottaa herkistymisen habituoinnista, jossa vaste heikkenee toistuvasta ärsykkeestä.

Neuropsykologian ja sensorisen toiminnan kontekstissa herkistyminen voi olla non‑associatiivista oppimista. Toistuva ärsyke muuttaa aistinvaraista herkkyyttä, esimerkiksi kipuun liittyen, jolloin kipu- tai ahdistusreaktio voi voimistua tulevissa tilanteissa. Taustalla voivat olla mekanismit kuten synaptisen yhteyden muutokset, neurotransmitterien vapautumisen säätely sekä keskushermoston herkistyneet reitit.

Farmakologisessa ja kliinisessä mielessä herkistyminen tarkoittaa sitä, että toistuva altistus tai käyttö voi voimistaa lääkkeen vasteita tai aiheuttaa herkkyyden kehittymistä tiettyihin aineisiin. Tämä voi johtaa suurempaan tai nopeampaan vasteeseen pienemmillä annoksilla, ja siihen liittyy usein myös riski riippuvuudelle tai haitallisille sivuvaikutuksille. Toisaalta osana lääketieteellistä hoitoa on tärkeä erottaa toleranssista, jossa vaste vähenee ajan mittaan.

Immunologisella tasolla herkistyminen kuvaa allergeenille kehittyvää herkkyyttä, usein IgE-välitteisesti tapahtuvaa vasta-ainetuotantoa. Tämä voi johtaa oireisiin kuten nenävuoto, iho-oireet tai astma. Immunologisen herkistymisen riskit ja ilmentymät vaihtelevat yksilöllisesti ja ovat usein suhteessa altistumisen määrään sekä perinnöllisiin tekijöihin.

Yleisesti herkistyminen on monipuolinen käsite, joka kattaa sensoriset, immunologiset ja farmakologiset prosessit sekä niiden vuorovaikutukset.