deregulaatiota

Deregulaatio tarkoittaa julkisen vallan sääntelyn keventämistä tai poistamista tietyillä markkinoilla sekä toimialueilla kilpailun, tehokkuuden ja innovaation edistämiseksi. Prosessi voi kohdistua hintasääntöihin, luvanvaraisuuteen, toimilupajärjestelyihin sekä erilaisiin rajoituksiin, ja sen tavoitteena on alentaa toimintakustannuksia sekä lisätä valinnan varaa kuluttajille. Samalla deregulaatio voi lisätä riskejä, kuten heikon kuluttajansuojan, turvallisuusnäkökohdat tai markkinakoon suurten toimijoiden vaikutusvallan kasvun.

Käytännön keinot ovat esimerkiksi hintasääntelyn purku, lisenssivaatimusten keventäminen, monopoli- tai sääntelyesteiden poistaminen sekä julkisomisteisten yritysten avaaminen kilpailulle. Deregulaation pidemmän aikavälin vaikutukset riippuvat kontekstista: kilpailu voi parantaa tehokkuutta ja alentaa hintoja, mutta samalla markkinan epäonnistumiset, kuten epäonnistunut sääntelyn kriittinen kattavuus tai järjestelmäriskit, voivat kasvaa erityisesti finanssialalla.

Historiallisesti suurimmat keskustelut kohdistuvat Yhdysvaltoihin 1970-luvulta lähtien sekä 1980–1990-luvuille, jolloin lentoliikenteen sekä monien muiden alojen sääntelyä purettiin. Euroopassa liberalisointi on eteni tele-, energiasektoreilla sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn lieventämisessä, osin yksityistämisen ohella.

Keskustelu deregulaation hyödyistä ja riskeistä jatkuu, ja politiikassa painotetaan usein tarvetta kohdentaa sääntely parempien markkinareikien sekä vahvan kuluttajansuojan turvaamiseksi. Dereguloinnin suunnittelussa korostuvat sekä kilpailu- että riskiarviointi sekä valvonnan tehostaminen.