denominaatiot

Denominaatiot ovat uskonnollisia yhteisöjä, jotka kuuluvat suuremman uskonnon sisälle ja muodostavat erillisiä ryhmiä opillisten tulkintojen, käytäntöjen tai hallintorakenteiden perusteella. Termiä käytetään erityisesti kristinuskossa, mutta sitä sovelletaan myös muihin uskontoperheisiin.

Denominaatio eroaa pelkästä kirkkokunnasta tai liikkeestä siten, että se määrittelee tietyt opilliset kannat sekä käytännöt ja usein organisaation tason. Denominaatio voi koostua useista paikallisista seurakunnista, joilla on vapaa tai keskitetty hallinto. Yhteisiä piirteitä ovat uskonnollinen identiteetti, uskonkappaleet tai tunnustukset, sekä kasteen ja ehtoollisen tai muiden rituaalien kaltaiset käytännöt.

Denominaatiot syntyivät usein opillisista erimielisyyksistä, reformaatiosta, kirkkojen jakautumisista tai väestön muuttoliikkeistä. Historian kuluessa syntyi lukuisia kristillisiä denominatioita, kuten katolinen, luterilainen, ortodoksinen, anglikaaninen sekä reformoidut, baptistiset ja vapaat suuntaukset.

Nykyään denominaatiot voivat tarjota identiteetin, yhteisöllisyyden ja käytännöllisen järjestäytymisen sekä vaikuttaa tunnustuksiin, kasteeseen, sakramentteihin ja jumalanpalveluksiin. Ne voivat myös tehdä yhteistyötä ekumenian kautta, mutta ne voivat erota toisistaan oppien ja työnjaon suhteen.

Maantieteellisesti denominaatioiden jakauma vaihtelee; Suomessa esimerkiksi luterilaisen kirkon suuri asema, katolisen kirkon sekä ortodoksisen kirkon pienemmät ryhmät sekä vapaakirkolliset yhteisöt muodostavat monimuotoisen kirkkokentän.