reformaatiosta

Re Reformaatiosta viitataan 1500-luvun alussa käynnistyneeseen uskonpuhdistukseen, joka kyseenalaisti monia katolisen kirkon opetuksia ja käytäntöjä. Liike syntyi osin kirkon taloudellisten ja moraalisten kysymysten sekä humanistisen kritiikin seurauksena ja sai vauhtia Raamatun käännösten sekä kirjanpainon kehittyessä. Keskeisenä kimmokkeena oli uskon perusteiden palauttaminen Raamatun opetusten mukaiseksi ja kirkon auktoriteetin tarkastelu.

Re Reformaatiosta seurasi useita protestanttisia perinteitä. Keskeisiä oppeja olivat pelastuminen uskon kautta (sola fide) ja Raamatun ensisijaisuus (sola scriptura), sekä kirkkoyhteisön hierarkian uudelleenarviointi. Liike levisi laajasti Saksaan, Sveitsiin, Alankomaihin, Ranskaan ja Pohjois-Eurooppaan sekä myöhemmin Englantiin. Tärkeinä henkilöhahmoina olivat Martin Luther, Ulrich Zwingli ja John Calvin, ja kansankieliset raamatunkäännökset sekä liturgia lisäsivät lukutaidon ja yksilöllisen uskonnonharjoituksen mahdollisuutta.

Vaikutukset ulottuivat sekä kirkkoon että valtioihin. Monilla alueilla syntyi eriytyneitä kirkkokuntia, ja uskonnollinen kartta muuttui merkittävästi. Augsburgin rauha (1555) vahvisti oikeuden valita katolinen tai protestanttinen kirkko hallinnollisesti osana Saksan osavaltioita. Englannissa reformaatiosta kehittyi anglikaaninen kirkko itsenäisen valtionuskonnon pohjalta. Katolinen kirkko vastasi oma-aloitteisesti uudistuksin ja vastareaktion toiminnoin, kuten Trent-kirkolliskokouksella ja jesuiittojen toiminnalla. Pitkällä aikavälillä reformaatiolla oli lukutaitoa, koulutusta ja kielellisiä sekä kirjallisia muutoksia edistäviä vaikutuksia sekä uskonnollista moninaisuutta.

Reformaation vaikutukset muovasivat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntia: uskonnollinen moninaisuus, opetuksen ja lukutaitoisuuden laajeneminen sekä kielelliset ja kirjalliset muutokset. Se loi pohjan modernille kristilliselle moniarvoisuudelle sekä kirkkojen ja valtion suhteiden kehittyneelle dialektille.