sakramentteihin

Sakramentit ovat kristillisen teologian toimituksia, joiden uskotaan välittävän Jumalan armoa uskoville. Niiden määrä ja merkitys vaihtelevat kirkollisen perinteen mukaan, mutta ne nähdään yleisesti sekä armon välittäjinä että uskon ilmaisuna.

Katolisen ja ortodoksisen sekä monien anglikaanisten kirkkojen mukaan sakramentteja on seitsemän: kaste, konfirmaatio (vahvistaminen), ehtoollinen, parannuksen sakramentti (ripin sakramentti), voitelu sairaille, pappeus (vihkimys) sekä avioliitto. Nämä toimitukset nähdään Kristuksen asettamina ja toimivat armon merkkeinä, joiden kautta Jumalan armo toimitetaan uskoville.

Luterilaisilla ja monissa muissa protestanttisissa perinteissä korostetaan kahta pääsakramenttia, jotka Kristus ilmeisesti asetti: kaste ja ehtoollinen. Muut toimitukset voivat olla tärkeitä kristillisen elämän osa-alueita, mutta niiden asema sakramentteina vaihtelee kirkosta riippuen. Joissakin perinteissä niin sanotut sakramentin kaltaiset toimitukset kuten avioliitto tai vihkimys voivat kuitenkin toimia erityisinä armon kanavina.

Sakramenttien teologia pohjautuu ajatukseen siitä, että ne ovat näkyviä merkkejä, joiden kautta Jumalan armo välittyy uskossa. Toimituksissa yhdistyvät sana ja käytäntö, ja armo koetaan usein ilmenevän vastaanottajan uskosta riippuen. Käytäntöihin kuuluu myös, että sakramentteihin valmistellaan ja niitä viettävät yhteisön jäsenet sekä heidän jumalasuhteensa.

Suomessa kirkollinen käytäntö heijastaa tätä moninaisuutta. Evankelisluterilainen kirkko Suomessa tunnustaa kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Suomen ortodoksinen kirkko tunnustaa seitsemän sakramenttia. Katolinen kirkko Suomessa noudattaa katolisen perinteen mukaista seitsemän sakramentin listaa. Käsitettä käytetään myös ekumeenisissa keskusteluissa.