beetaoksidointi

Beetaoksidointi, joka tunnetaan myös nimellä rasvahappojen beetaoksidointi, on aineenvaihduntaprosessi, jossa tyydyttyneiden rasvahappojen molekyylejä pilkotaan siten, että jokaisella kierroksella poistuu kaksi hiiliatomia. Tämä prosessi tuottaa asetyyli-CoA-molekyylejä, jotka voivat sitten osallistua sitruunahappokiertoon ja tuottaa ATP:tä, solujen energiayksikköä. Beetaoksidointi tapahtuu pääasiassa mitokondrioissa, mutta voi tapahtua myös peroksisomeissa.

Prosessi alkaa rasvahapon aktivoitumisella koentsyymi A:n (CoA) avulla, muodostaen rasyaasiyli-CoA:n. Tämän jälkeen tapahtuu neljä peräkkäistä reaktiota: hapetus, hydraatio, hapetus ja tiooliitti. Ensimmäinen hapetus dehydraattaseen avulla poistaa kaksi vetyatomia muodostaen enoyyli-CoA:n. Tämän jälkeen lisätään vesimolekyyli muodostaen beeta-hydroksiasyyli-CoA:n. Toinen hapetus, johon osallistuu hydroksiasyyli-CoA-dehydrogenaasi, muuntaa beeta-hydroksiasyyli-CoA:n beeta-ketiasyyli-CoA:ksi. Lopuksi tiooliitti, jota katalysoi beeta-ketiasyyli-CoA-tiolaasi, pilkkoo beeta-ketiasyyli-CoA:n asetyyli-CoA:ksi ja lyhyemmäksi rasyaasiyli-CoA:ksi, joka jatkaa sykliä.

Beetaoksidointi on erittäin tärkeä energiantuotannossa, erityisesti paaston aikana tai silloin, kun hiilihydraattien saanti on vähäistä. Se tarjoaa vaihtoehtoisen energianlähteen glukoosin lisäksi. Prosessin häiriöt voivat johtaa erilaisiin aineenvaihduntasairauksiin, jotka vaikuttavat rasvahappojen käyttöön energiaksi.