basepolymeeristä

Basepolymeeri on polymeeriketjun runko, joka muodostuu toistuvista monomeeriyksiköistä ja toimii alusta, jolle voidaan rakentaa tai kiinnittää muita rakennus- tai funktionaalisia ryhmiä. Basepolymeeri määrittää monien ominaisuuksien, kuten mekaanisen kestävyyden, lämpötilankestävyyden sekä kemiallisen vastustuskyvyn, ja sen rakennetta voidaan säätää erilaisin tavoin.

Basepolymeerit syntyvät monomeerien polymerisaation kautta. Tavallisimpia menetelmiä ovat additiopolymerisaatio ja kondensaatiopolymerisaatio, joilla syntyy pitkiksi ketjuiksi toistuvia yksiköitä. Ketjun rakenteen ominaisuudet riippuvat muun muassa molekyylipainosta, jakautumisesta, taktiisuudesta ja kiteisyydestä. Näillä tekijöillä on vaikutusta sulamispitkiin, mekaanisiin ominaisuuksiin sekä lämpötilakäyttäytymiseen.

Basepolymeeri voidaan muokata sekä post-polymerisaation että copolymeroinnin avulla. Funktionaalisia ryhmiä voidaan lisätä tai sivuketjuja kasvattaa, jolloin syntyy uusia ominaisuuksia kuten parempi liitettävyys, säänkesto sekä biokemiallinen yhteensopivuus. Näin basepolymeeristä voidaan saada erityistarpeisiin vastaavia materiaaleja, kuten pakkauksia, tekstiilejä, sekä korkeaa mekaanista suorituskykyä vaativia muoviosia.

Esimerkkejä yleisesti käytetyistä basepolymeereistä ovat polyeteeni, polypropeeni, polyvinyylikloridi (PVC), polystyreeni sekä erilaiset polyesters- ja polyamidirakenteet. Näiden pohjalta valmistetaan lukuisia tuotteita, joihin on lisätty erilaisia toiminnallisia ryhmiä tai ne on muokattu kestävyyden ja prosessointimahdollisuuksien parantamiseksi.