autokraattiset

Autokraattiset viittaavat hallinnon malleihin, joissa valta keskittyy yhteen johtajaan tai pieneen ryhmään ja jossa vallankäytön kontrolli on tiukasti keskitettyä. Termi juontaa kreikkalaisista sanoista autokratia, joka tarkoittaa itsensä hallitsemista, sekä kratos ’valta’. Suomen kielessä käytetään adjektiiveja autokraattinen ja autokraattisuus. Autokraattinen hallinto korostaa keskitettyä päätöksentekoa, jossa perustuslait tai parlamentaarinen kontrolli ovat usein vähäisiä.

Keskeisiä piirteitä ovat vallan keskittyminen, opposition rajoittaminen, oikeuslaitoksen riippuvuuden heikentyminen, sensuuri ja hallinnon propagointi sekä laajat turvallisuus- ja valvontavälineet. Vaaleja voidaan pitää, mutta niiden kilpailullisuus on usein rajoitettua tai ne ovat epäoikeudenmukaisia. Hallinto voi nojata henkilökohtaiseen lojaalisuuteen, patrimonialismiin tai ideologiseen mobilisointiin. Autokraattiset järjestelmät eroavat usein totalitaristisista siinä, etteivät kaikkia yhteiskunnan osa-alueita pyri hallitsemaan samalla tavalla, vaikka valtion kontrolli voi olla laajaa ja jatkuvaa.

Historiallisesti autokraattisia järjestelmiä esiintyy sekä monarkioissa että nykyaikaisissa personalistisen diktaattuurien, sotilasjuntien ja yksipuoluejärjestelmien muodoissa. Kansainvälisessä politiikassa autokraattisuutta käytetään käsitteenä, jolla vertaillaan demokratian kehitystä sekä hallinnon sopeutumista kriiseihin. Tutkimuksessa autokraattisuus nähdään politiikan spektrin ääripäänä, jonka vakauteen ja siirtymät voivat vaikuttaa legitiimiys, taloudellinen kehitys sekä geopoliittiset tekijät.