aspiraatiopneumoniaan

Aspiraatiopneumonia on keuhkojen tulehdus, jonka synty ehkä johtuu siitä, että suun tai mahalaukun sisältöä päätyy keuhkoihin aspiraation seurauksena. Se voi olla sekä yhteisössä hankittu että terveydenhuollon yhteydessä kehittyvä pneumonia, ja se on usein moninainen bakteerikirjoltaan.

Riskitekijöitä ovat nielemisvaikeudet, tajunnan aleneminen tai oksentaminen, alkoholin tai lääkkeiden vaikutus, neurologiset sairaudet, aivovamma, aivohalvaus, iäkkäisyys sekä hengitys- tai ruokatorven laitteiden kutenन्न putkien käyttö. Aspiraation seurauksena keuhkoihin voivat päätyä sekä suun ja nielun floraa että mahalaukusta peräisin olevia mikrobeja, jolloin infektio on usein monipuolinen (polymikrobinen).

Oireet ja diagnosointi voivat olla nopeita ja alati vaihtelevia, mutta tyypillisiä ovat kuume, yskä, yleistynyt huonon oloa, ylös limainen tai purulentti yskö, hengenahdistus ja rintakipu. Rintakehän radiologisessa tutkimuksessa nähdään usein infiltraatteja, jotka sijaitsevat tyypillisesti keuhkojen yksittäisellä lohkon alueella, useimmiten oikeassa alavatsan/alaosassa, mutta löydökset voivat vaihdella. Diagnoosia tukee kliininen riskien arvio sekä kuvantaminen; mikrobiologiaa voidaan harvoin tarvittaessa käyttää.

Hoito on pääosin antibioottihoitoa, jolla katetaan anaerobeja sekä yleisempiä aerobeja. Sopivat vaihtoehdot ovat esimerkiksi amoksisilliin-klavulaanihappo, ampicilliini-sulbaktam, klindamysiini tai laajemman spektrin antibiootit vakavissa tapauksissa. Lisäksi annetaan tukea hoitona, kuten hapenapu, nesteytys ja hoito comorbiditeetteihin. Hoidon kesto vaihtelee, tyypillisesti useita päiviä ja tarpeen mukaan pidempi sairaalahoito. Ennuste riippuu potilaan yleiskunnosta ja taustataudeista; iäkkäät ja vakavasti sairastuneet ovat riskiryhmiä.

Ehkäisykeinoja ovat nielemisen kuntoisuuden arviointi ja kuntoutus, hyvä suun higiene, varhainen mobilisointi, sekä rokotukset influenssan ja pneumokokkien varalta.