antibioottia

Antibiootti on lääkeaine, joka estää bakteerien kasvua tai tappaa ne. Sillä hoidetaan bakteeri-infektioita, kuten keuhkokuume, virtsatieinfektiot ja ihoinfektiot. Useimmat antibiootit ovat peräisin luonnollisista mikrobeista, mutta niitä valmistetaan myös synteettisesti tai puoliksi synteettisesti. Vaikutus perustuu bakteerien elintoimintojen kohdentamiseen siten, että ihmisen elimistö ei kohdistu samoihin prosesseihin.

Antibiootteja luokitellaan useilla tavoilla, joista yksi yleinen on toimintaperiaatteen mukaan: beeta-laktaamit estävät soluseinän rakennetta (esimerkiksi penisilliinit ja cephalosporiinit); proteiinisynteesin estäjät (makrolidit, tetrasykliinit, aminoglykosidit); nukleiinihappujen synteesin estäjät (fluorokinolonnit); sekä folaatin aineenvaihdunnan estäjät (sulfonamidit ja trimetopriimi).

Antibiootteja määrätään reseptillä. Tärkeää on valita oikea lääke ja annostus sekä noudattaa hoitojakso loppuun, jotta infektio paranee ja resistenssiä ei kehittyisi. Yleisimmät sivuvaikutukset ovat allergiset reaktiot, vatsavaivat sekä suoliston mikrobiston muutokset; harvinaisemmissa tapauksissa voi esiintyä vakavampia haittoja. Liiallinen tai väärä käyttö voi johtaa antibioottiresistenssin kehittymiseen, mikä heikentää hoitomyöntöä ja yleistä terveyttä.

Koska resistenssi on globaali terveysuhka, sen hallinta painottaa lääketieteellistä harkintaa, reseptin noudattamista ja oikeaa käyttöö sekä eläin- ja ympäristösektorin valvontaa. Historiaan kuuluu Flemingin vuonna 1928 löytämä penisilliini ja 1940-luvulla alkanut laajamittainen tuotanto, joka mullisti bakteeri-infektioiden hoidon. Nykyisin antibioottien kehitys ja käytön valvonta ovat keskeisiä kysymyksiä.