aluepuudutuksina

aluepuudutuksina tarkoittaa puudutusta, jolla puudutetaan tietty kehon alue, jolloin koko keho ei vaipua tajuttomuuteen. Se kattaa sekä neuraxiaalisen puudutuksen (spinaali- tai epiduraalipuudutus) että periferen hermoverkoston blokit ja muut paikallisen puudutuksen tekniikat. Tämän lähestymistavan tarkoituksena on mahdollistaa kirurginen toimenpide tai diagnostinen tutkimus ilman yleisanestesia sekä tarjota kipua lievittävä ja puuduttava vaikutus suuremmalle tai useammalle kehon alueelle.

Tekniikat ja käyttöalueet. Spinaali- ja epiduraalipuudutus ovat yleisiä neuraxiaalisia keinoja, jotka puuduttavat alavartalon tai alavatsan alueen. Perifeeriset hermoblokit, kuten kyynärvarren ja käsivarren, lonkan ja jalkan alueiden blokit, sekä Bierin menetelmä (IV-aluepuudutus) kuuluvat myös aluepuudutuksiin. Puudutusaineina käytetään paikallispuudutteita kuten lidokaiinia, bupivakaiinia tai ropivakaiinia, usein adjuvanttien kanssa vakauttamaan ja pidentämään vaikutusta. Ohjausmenetelmät, kuten ultraääniohjaus ja hermokestin ohjaus, lisäävät tarkkuutta ja turvallisuutta.

Käyttötarkoitukset ja edut. Aluepuudutukset soveltuvat moniin kirurgisiin toimenpiteisiin alaselän, alaraajojen, ylemmänraajan sekä vatsan alueilla sekä kipulääkkeeksi leikkausten jälkeiseen aikaan. Ne voivat vähentää tarvetta yleisanestesialle, parantaa postoperatiivista kivunlievitystä ja nopeuttaa toipumista. Vaikutus kestää eri pituisen ajan riippuen käytetystä puudutusaineesta ja mahdollisista lisäjohdannaisista.

Riski ja käytännön huomioita. Mahdollisia komplikaatioita ovat paikallispuudutuksen systemaattinen toksisuus (LAST), verenvuoto, infektio, hermokipu—hermovaurio, sekä verenpaineen lasku neuraxiaalisissa puudutuksissa. Toimenpide tehdään asianmukaisella koulutuksella ja monitoroinnilla, usein anestesiologin vastuulla, ja potilaan valintaa sekä vasta-aiheita arvioidaan ennen toimenpiteen aloittamista.