altistuksille

Altistuksille on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan ihmisten kontaktia erilaisten haitallisten tekijöiden kanssa ympäristössä, työpaikalla tai arjessa. Altistus voi kohdistua kemiallisille aineille, fyysisille tekijöille kuten melulle tai säteilylle, biologisille ärsykkeille sekä psyykkisille stressitekijöille. Tätä käsitettä käytetään erityisesti ympäristöterveydessä, työturvallisuudessa ja riskiarvioissa arvioitaessa, millaisia terveyshaittoja altistukset voivat aiheuttaa ja miten suuria ne ovat.

Altistuksen mittaaminen ja arviointi sisältää tiedot intensiteetistä, kestosta, toistuvuudesta sekä kontaktin reitistä (inhalaatio, dermal, suun kautta). Yleisimmät mittayksiköt ovat pitoisuus (esim. mg/m3), annos (mg/kg) sekä aikavaki (TWA, esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivän keskiarvo). Riskinarvioissa lasketaan sekä altistuksen todennäköisyys että mahdolliset terveysvaikutukset.

Sääntely ja hallinta: EU:n kemikaaliturvallisuus perustuu REACH-asetuksiin, jotka edellyttävät vaaruuksien ja altistusten arviointia sekä rekisteröintiä. Kansallisella tasolla Suomessa työturvallisuuslaki, valvontatoimet sekä työterveys- ja -turvallisuuslaitokset ohjaavat käytäntöjä ja riskien hallintaa.

Ennaltaehkäisy ja hallinta: Altistusten minimoimiseksi käytetään poistoa tai korvaamista, teknisiä ratkaisuja (esim. ilmanvaihto), organisatorisia toimenpiteitä sekä henkilösuojaimia ja terveydenseurantaa tarpeen mukaan.

Esimerkkejä altistuksista: asbestialtistus, orgaaniset liuottimet, pölyt ja melu työympäristössä sekä allergeenit kuten siitepöly ja eläinperäiset allergiaoireet. Biologiset altistukset, kuten bakteerit ja virukset, voivat kohdata sekä terveydenhuollossa että maatalous- ja julkisella sektorilla.