aliravitsemusta

Aliravitsemus eli aliravitsemustila tarkoittaa tilaa, jossa elimistön energian ja/tai ravinteiden tarve ei tyydy riittävästi. Tilaa voivat aiheuttaa sekä akuuttit että krooniset tilanteet, ja sen seurauksena paino laskee, lihasmassa pienenee ja vastustuskyky heikkenee. Pitkittynyt aliravitsemus voi haitata kasvua ja kehitystä, erityisesti lapsilla, sekä heikentää toimintakykyä.

Taustalla ovat köyhyys, ruoka- ja vedenpuute, konfliktit sekä pakolaisuus, lisäksi krooniset sairaudet, malabsorptio ja syömishäiriöt. Riskiryhmiä ovat lapset, raskaana olevat ja vanhukset sekä pitkäaikaissairaat. Aliravitsemus on globaali ongelma, mutta kuorma vaihtelee maantieteellisesti ja sosioekonomisesti.

Oireet ja merkit riippuvat tilan vakavuudesta. Lapsilla voi ilmetä hidastunutta kasvua, laihtumista ja lihasvoiman heikkenemistä sekä puutostiloja. Aikuisilla tavallisempia ovat väsymys, heikentynyt immuunivaste ja alentunut fyysinen suorituskyky. Diagnostikka perustuu antropometriaan, kliinisiin merkeihin ja laboratoriotutkimuksiin; käytettyjä mittareita ovat BMI, painon ja pituuden suhde sekä MUAC (käsivarren yläosan ympärysmitta).

Hoidon periaatteet: taustasyiden hoito ja ravitsemuksen korjaaminen. Vakava aliravitsemus vaatii usein sairaalahoitoa, energiapainotteista ruokavaliota, neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaamista sekä mikroravinteiden täydennystä. Refeeding-syndrooma huomioidaan ja palautus tapahtuu asteittain.

Ennaltaehkäisy perustuu riittävän ruokaturvan ja monipuolisen ruokavalion varmistamiseen sekä äiti- ja lapsen ravitsemuksen tukemiseen. Tärkeitä keinoja ovat varhainen imetys, oikea-aikainen täydentävä ruokinta sekä toimia köyhyyden ja sairauksien ehkäisemiseksi. Kansanterveystyössä aliravitsemuksen torjuminen vaatii sekä yksilö- että yhteisötason interventioita ja seurantaa.