aldosteronierityksen

Aldosteronieritys on lisämunuaisten kuorikerroksen zona glomerulosa -kudoksesta erittyvän aldosteronin tuotantoa. Aldosteroni on mineralokortikoidihormoni, jolla on keskeinen rooli natriumin takaisinimeytymisen, kaliumin ja vetyionin erittymisen sekä kehon neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämisen säätelemisessä. Sen vaikutukset kohdistuvat pääasiassa munuaisten distaalisiin tubuluksiin ja kerääjäputkiin, joissa se lisää natriumin takaisinimeytymistä ja samalla kaliumin sekä H+-erittymistä.

Regulointi tapahtuu pääasiassa renin-angiotensin-aldosteronijärjestelmän (RAAS) kautta. Kun munuaisten perfuusio laskee tai natriumin pitoisuus veressä pienenee, munuaiset erittävät reniinia, mikä johtaa angiotensiini II:n muodostumiseen ja aldosteronin erityksen lisääntymiseen. Kaliumin kohonnut pitoisuus veressä stimuloi myös aldosteronin eritystä. ACTH voi väliaikaisesti lisätä aldosteronieritystä, mutta pitkäaikainen säätely perustuu RAASiin.

Aldosteronin vaikutus näkyy distaalisissa tubuluksissa ja kerääjissä tapahtuvan natriumin takaisinottoa ja kaliumin sekä H+-erittymisen lisääntymistä. Tämä lisää veden takaisinottoa, mikä voi kohottaa verenpainetta, sekä aiheuttaa kaliumin laskua ja mahdollisesti metabolista alkalosista.

Merkittäviä häiriöitä ovat primaarinen hyperaldosteronismi, joka johtaa usein hypertensioon ja hypokalemiaan, sekä sekundaarinen hyperaldosteronismi, joka johtuu RAASin aktivaatiosta kuten sydämen vajaatoiminnasta tai maksakirroosista. Harvemmin aldosteronieritys on niukkaa Addisonin taudissa. Hoito kohdistuu taustasairaudan hoitoon sekä mahdollisesti mineralokortikoidien antagonisteihin.