akklimatisoitumisesta

Akklimatisoituminen tarkoittaa kehon ja käyttäytymisen sopeutumista ilmasto-olosuhteisiin. Prosessi auttaa ylläpitämään normaalia suorituskykyä ja terveyttä, kun siirrytään uuteen lämpötilaan, kosteuteen, ilmanpaineeseen tai korkeuteen. Akklimatisoituminen on yleensä väliaikaista, ja muutokset häviävät, kun altistus päättyy.

Lämpötilaan ja kosteuteen liittyvä akklimatisoituminen aiheuttaa useita fysiologisia muutoksia: plasman tilavuuden lisääntyminen, aiemmin käynnistyvän ja tehokkaamman hikoilun kehittyminen sekä alhaisempi rasitusvasteinen sydämen lyöntitiheyden lasku. Nämä muutokset parantavat kehon kykyä säilyttää sisäistä lämpötilaa ja vähentävät lämpöön liittyviä riskejä.

Korkealle kohoamiseen liittyvä akklimatisoituminen vaikuttaa hengitykseen ja veren hapetukseen: hengitysnopeuden nouseminen, punasolujen tuotannon säätely sekä veren tilavuuden muutokset voivat parantaa hapenkäyttöä rasituksessa. Prosessi etenee pidemmässä aikajänteessä, usein useiden päivien tai viikkojen kuluessa.

Kylmässä ilmastossa sekä kuivissa oloissa tapahtuva akklimatisoituminen näkyy parantuneena lämmönsäätönä, suurempana toleranssina kylmälle sekä pienempänä shivering-tarpeena. Akklimatisoituminen on yksilöllistä, ja sen nopeus sekä laajuus riippuvat iästä, kunnosta, aiemmasta altistuksesta sekä harjoittelusta.

Praktisessa mielessä akklimatisoituminen vaatii asteittaista altistumista, riittävää nesteytystä ja ravitsemusta sekä kehon palautumisen huomioon ottamista. Poikkeamat tai oireet, kuten huimaus, pahoinvointi tai kova väsymys, voivat viitata liialliseen rasitukseen.