aistihavainnoista

Aistihavainnot ovat aistien kautta vastaanotettuja ärsykkeitä, jotka aivot tulkitsevat ja jäsentävät. Ihmisen pääaistit ovat näkö, kuulo, tunto sekä maku ja haju. Lisäksi on proprioseptio (kehon asennon ja liikkeen aisti), vestibulaarinen aisti (tasapaino) sekä kipu- ja lämpötunnot, jotka vaikuttavat kokemukseen kuhunkin tilanteeseen.

Havainnointi alkaa aistinelimistä: ärsyke muunnetaan sähköisiksi signaaleiksi ja välitetään keskushermostoon. Esimerkiksi näköaisti käyttää verkkokalvon fotoreseptoreja; signaalit kulkeutuvat aivokuoren visuaalisiin alueisiin ja yhdistyvät muiden aistien kanssa, jolloin muodostuu merkityksellisiä havaintoja.

Aistiminen ja havainnointi eroavat toisistaan: aistihavainnot viittaavat ärsykkeiden havaitsemiseen, kun havainnointi on aivojen tulkintaprosessi, joka huomioi kontekstin, odotukset ja muistot.

Tärkeä käsite ovat aistimiskynnysarvot: absolutti kynnys määrittelee pienimmän ärsykkeen, jonka havaitsee tiettynä ajankohtana puolet ajasta; ero kynnys puolestaan määrittelee pienimmän tarvittavan muutoksen havaitsemiseksi. Sopeutuminen voi heikentää herkkyyttä jatkuville ärsykkeille.

Moniaistinen integraatio kuvaa, miten aistit yhdistävät tietoa, jolloin syntyy yhtenäinen havainto. Yksilölliset erot sekä kulttuuri, ikä ja kokemukset vaikuttavat aistihavainnoihin.

Sovelluksia ovat kliininen arviointi ja hoito, sensorisen käsittelyn häiriöiden tutkimus sekä suunnittelu ja käytettävyys teknisissä järjestelmissä.