agranulosyytit

Agranulosyytit ovat valkosoluja, joiden cytoplasmasssa ei yleensä havaita näkyviä granulaatioita tavallisilla värjäyksillä. Suomessa termi kattaa kaksi päätyyppiä: lymfosyytit ja monosyyytit. Näitä solutyyppejä vastaan on granulotsyyttejä (neutrofiilit, eosinofiilit ja basofiilit), joilla on selvät granulaatiot solun sisällä.

Lymfosyytit ovat pienempiä tai keskikokoisia valkosoluja, joissa tumma ja pääkeskellä sijaitseva ydin määrää suurimman osan solun tilasta. Lymfosyytteihin kuuluvat B-lymfosyytit, T-lymfosyytit ja luonnollisen tappamisen (NK) solut. B-lymfosyytit vastaavat antikehityksestä ja humoraalisesta immuunivasteesta; T-lymfosyytit osallistuvat soluvälitteiseen immuniteettiin ja immuunivasteen säätelyyn; NK-solut voivat tappaa virusinfektoituneita ja osaksi syöpäsoluja.

Monosyytit ovat suurempia soluja, joilla on munuaisen muotoinen ydin. Verenkierrossa ne voivat erikoistua kudoksissa makrofageiksi tai dendriittisiksi soluiksi, jolloin ne osallistuvat fagosytoosiin, antigeenien esittelyyn ja sytokiinien tuotantoon. Näin ne toimivat sekä osana natiivia että apinoivaa immuunivastetta.

Kehitys ja jakautuminen: agranulosyytit kehittyvät veren kantasoluista luuytimessä. Lymfosyytit (B- ja T-solut sekä NK-solut) syntyvät ja/tai kypsyvät osin luuytimessä ja kateenkorvassa (T-solut), ja monosyyytit kiertävät veressä ennen kudoksiin siirtymistä.

Kliininen merkitys: leukosyyttien diffikoko vaikuttaa verikokeissa. Lymfosyyttien ja monosyyttien määrät voivat muuttua infektiotilanteissa, autoimmuunisairauksissa ja hematologisissa sairauksissa, mikä voi antaa viitteitä immuunijärjestelmän tilasta.