adjektiivinpäätteet

Adjektiivinpäätteet ovat suomen kielessä adjektiiveihin liittyviä taivutussuffixejä, joilla adjektiivi sopeutuu sen modifioiman substantiivin kielellisiin ilmaisuihin. Adjektiivit eivät ole maskuliini/neutraali tai feminiini erillisiä, vaan ne kohtaavat samanlaisen taivutuksen kuin nominaalit luku- ja tapauksissa. Siten adjektiivinpäätteet ilmaisevat mm. kuinka adjektiivi vastaa nimen kanssa käytettyä substantiivia lauseen kontekstissa.

Adjektiivit taivutetaan pääasiassa saman kiertosäännön mukaan kuin substantiivit: ne saavat kieliopin mukaan oikean päättymänsä tapaus ja määrä. Esimerkiksi adjektiivin ja nimen välinen suhde määräytyy lauseessa: määrittyy, onko sana yksikkö vai monikko, ja mikä kyseessä oleva sijamuoto on. Tämä tapahtuu sekä adjektiivin että substantiivin taivutuksilla, jotta sanapari vastaa toistensa kielellisiä vaatimuksia.

Esimerkkiä havainnollistamaan: sanoilla hyvää ja taloa nähdään adjektiivin taivutuksen vaihtelu nimen mukaan.

- Nominatiivin yksikkö: hyvä talo

- Genetiivin yksikkö: hyvän talon

- Partitiivin yksikkö: hyvää taloa

- Nominatiivin monikko: hyvät talot

- Genetiivin monikko: hyvien talojen

- Partitiivin monikko: hyviä taloja

Näin adjektiivinpäätteet voidaan nähdä ohjelmassa yleisellä tasolla: ne ovat kielellisiä ketjuja, joiden tehtävä on tehdä adjektiivista yhteensopiva substantiivin kanssa sekä lauseen muodon että kontekstin mukaan. Adjektiivit voivat esiintyä sekä määritteleyhteydessä (attributiivinen käyttö) että predikatiivisessa asemassa, ja taivutussääntöjä sovelletaan kummassakin tapauksessa. Vokalisävy ja konsonanttivaihtelu (vowel harmony ja joskus stemmuun muutokset) vaikuttavat siihen, millaisia päättymiä adjektiivit ottavat, mutta perusperiaate pysyy: adjektiivinpäätteet ilmaisevat adjektiivin taivutuksen nimen kanssa samaan sijamuotoon.