Ympäristövariabiliteetin

Ympäristövariabiliteetti tarkoittaa ympäristön tilojen ja resurssien vaihtelua ajassa ja paikassa. Se kattaa sekä ajallisen vaihtelun, kuten vuodenaikavaihtelun ja sään ääriarvot, että maantieteellisen vaihtelun, eli elinympäristöjen heterogeenisyyden.

Variabiliteetti vaikuttaa yksilöiden fenotyyppiseen ilmentymiseen, geneettiseen vuorovaikutukseen ja populaatioiden evoluutioon. Se voi edistää fenotyyppistä plastisuutta sekä sopeutumismekanismeja, jotka varautuvat vaihteluun.

Mittaukset ja tutkimusvarannot: Ympäristövariabiliteetin mittaaminen tapahtuu tilastollisten mittareiden avulla, kuten varianssi ja keskihajonta, sekä useiden ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksen kuvaamiseksi rakennetuilla indekseillä. Datan lähteinä käytetään pitkittäisaineistoja, ilmastotietoja, maankäytön karttoja sekä kenttätutkimuksia ja etätiedon havaintoja.

Esimerkkejä: kuivilla alueilla sään ja vesivarojen vaihtelu vaikuttaa kasvien siementen itämiseen ja kukinnan ajoitukseen, kun taas vesistöissä ravinteiden vaihtelu voi muuttaa eliöyhteisöjen rakennetta ja toimivuutta. Ympäristövariabiliteetti muuttaa myös eläinlajien käyttäytymistä ja vuorovaikutuksia.

Ilmastonmuutoksessa muuttuvat sekä olosuhteiden keskimääräiset tasot että niiden variabiliteetti voivat muuttaa lajien kilpailuasetelmaa, levinneisyyttä ja ekosysteemipalveluiden tarjontaa. Ympäristövariabiliteetin ymmärrys on thus tärkeää ekologisessa tutkimuksessa ja luonnonsuojelussa.