Ympäristömeludirektiivit

Ympäristömeludirektiivit ovat Euroopan unionin lainsäädäntäpaketti, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa ja parantaa ympäristömelun arviointia, kartoitusta ja hallintaa sekä lisätä kansalaisten tietoisuutta meluhaitoista. Keskeisin osa on direktiivi 2002/49/EC, Environmental Noise Directive (END), jonka avulla EU-maat seuraavat ja hallitsevat suurissa mittakaavoissa syntyvää melua.

END:n tavoitteena on tarjota yhteinen lähestymistapa melusta aiheutuvien terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointiin. Se koskee EU:n jäsenvaltioita sekä suuria melun lähteitä, kuten suuria teitä ja niiden liikennemääriä, suuria rautateitä, suuria lentokenttiä sekä suuria teollisuuslaitoksia. Direktiivi määrittelee, että jäsenvaltiot laativat strategiset melukartat sekä käyttävät standardoituja mittaus- ja laskentamenetelmiä, joilla kuvataan melun esiintyvyys ja jakautuminen väestön keskuudessa.

Karttojen lisäksi END edellyttää toimenpideohjelmia alueille, joilla melu ylittää asetetut kynnysarvot. Näitä ohjelmia päivitetään säännöllisesti, yleisesti noin viiden vuoden välein, ja niissä esitetään toimenpiteet melun vähentämiseksi sekä vaikutukset eri maankäyttö- ja liikennepolitiikkoihin. Julkinen saatavuus ja tiedottaminen ovat keskeisiä osia, jotta asukkaat voivat osallistua ja vaikuttaa päätöksiin.

Käytännössä ympäristömeludirektiivit ohjaavat monia kansallisia ja paikallisia suunnitelmia, kuten kaupunkien ja alueiden meluntorjuntatoimia, liikennejärjestelyjä, äänieristystä sekä liikenneinfrastruktuurin ja taajamien suunnittelua siten, että melua voidaan vähentää ja altistumista pienentää. Kansainvälinen tiedonvaihto ja yhteentoimivuus helpottuvat, kun kartat ja toimenpideohjelmat ovat julkisia ja vertailukelpoisia Euroopan tasolla.