Yleisvalaisua

Yleisvalaisua, tai yleisvalaistus, tarkoittaa tilan yleistä, tasaisesti jakautuvaa valaistusta, jonka tarkoituksena on varmistaa riittävä näkyvyys ja tilan hahmottaminen ilman voimakkaita varjoja tai kontrasteja. Se luo ympäröivän valaistusympäristön, jonka avulla ihmiset voivat suorittaa tavallisia tehtäviä ja kokea tilan luonteen.

Se eroaa työvalaistuksesta, joka kohdentaa valon erityisesti yksittäisiin tehtäviin, sekä koriste- tai korostusvalaistuksesta, jolla korostetaan kohteita tai arkkitehtonisia piirteitä. Yleisvalaisua suunniteltaessa tavoitteena on sekä toiminnallinen että visuaalinen mukavuus, sekä tilan yksittäisten alueiden tasainen valaistus.

Suunnittelussa huomioidaan valaistuksen jakautuminen ja tilan kokonaisvaltainen näkyvyys. Valon määrää mitataan lux-mittayksikössä, ja suositellut arvot riippuvat tilan käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi toimistoissa yleisvalaistuksen suositellaan olevan noin 300–500 lux, asuintiloissa noin 100–300 lux, käytävillä 100–200 lux ja keittiöissä 300–500 lux. Tavoitteena on riittävä valaistus tasaisella ja häiriöttömällä jakautumisella sekä tarpeen mukaan päivivänvalon hyödyntäminen.

Käytännössä yleisvalaisua toteutetaan usein kattovaloilla, diffuusipinnoilla, down- ja up-light -valaisimilla sekä muilla yleisvalaisimilla, joiden tehtävänä on tasoittaa valaistusta. Energiatehokkuuden parantamiseksi käytetään LED-teknologiaa sekä himmennystoimintoja, joiden avulla valaistusta voidaan säätää tilan tarpeiden mukaan. Väri-indeksi CRI sekä värilämpötila (CCT) vaikuttavat tilan kokemukseen; yleisvalaisussa suositaan CRI >80 ja CCT-arvoja noin 2700–4000 kelviniä tilan luonteen mukaan.

Standardit ja ohjeet voivat vaihdella maittain. Euroopassa yleisesti ohjaa EN 12464-1 -standardi, joka antaa suositellut valaistusluvut sisätiloihin. Suomessa vastaavat suositukseticht sekä rakennus- ja energiatehokkuusmääräykset sekä alan järjestöjen antamat ohjeet.