yleisvalaistuksen

Yleisvalaistus tarkoittaa tilan yleisvalaisua, jonka tehtävänä on tarjota tasainen, tilan koko valaisu pohja. Se mahdollistaa turvallisen liikkumisen, näkemisen perustoiminnot ja luo ensivaikutelman tilan ilmasta. Yleisvalaistus eroaa kohde- ja korostusvalaistuksesta, jotka suunnataan erityisesti esineisiin, alueisiin tai yksittäisiin tehtäviin.

Suunnittelussa kiinnitetään huomiota kirkkauteen, tasaisuuteen ja häikäisyn hallintaan. Tärkeitä tekijöitä ovat värilämpötila ja värintoisto: yleisvalaistuksen värilämpötilat vaihtelevat noin 2700–4000 kelvin, ja värintoiston (CRI) tulisi olla korkeintaan 80–90, jotta värit näkyvät luonnollisesti. Suositellut valaistustasot vaihtelevat tilan käyttötarkoituksen mukaan; esimerkiksi toimistot 300–500 lux, asuin tiloissa yksittäiset alueet 100–300 lux.

Valaistus voidaan toteuttaa kattavilla ratkaisuilla, kuten diffuoiduilla kattovaloilla, up- tai downlight-lamppuja, sekä seinä- ja lattialamppuja. Yleisvalaistus yhdistetään usein luonnonvaloon ja käytetään sen mukaan säädettävissä automatisoiduissa järjestelmissä, jotka säätävät valaistusta päivänvalon ja tilan käytön mukaan.

Nykyisin yleisvalaistus tähtää energiatehokkuuteen LED-lamppujen ja älykkäiden säätöjen avulla; liiketunnistimet, ajastimet ja älyjärjestelmät voivat parantaa sekä käyttömukavuutta että energiakustannuksia. Kansainväliset standardit, kuten EN 12464-1, asettavat ohjeellisia valaistustasoja ja laatuvaatimuksia työtiloille ja asuinympäristöille.

Yleisvalaistus muodostaa valaistuksen perusrakenteen; sen tarkoituksena on tarjota neutraali, toimiva perusvalaistus, jonka päälle voidaan lisätä kohde- ja korostusvalaistusta tilan arkkitehtonisten tai visuaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi.