Yleissopimukset

Yleissopimukset ovat kansainvälisessä oikeudessa monenvälisiä sopimuksia, jotka sitovat valtiota tiettyjen oikeudellisten sääntöjen noudattamiseen. Suomen kielessä termi viittaa yleisluonteisiin, laajoja aihealueita kattaviin sopimuksiin, jotka ovat avoimia useille valtioille omaksuttaviksi. Yleissopimukset eroavat usein kahdenvälistä yhteistyötä koskevista sopimuksista sekä suojeltujen tai rajoitettujen osuuksien sisältävistä sopimuksista: niissä on tarkoitettu laajalle osallistumiselle sekä johdonmukaiselle normin asettamiselle.

Niiden keskeisiä piirteitä ovat yleissopimusten multilateralinen luonne, oikeudellinen sitovuus ratifioinnin kautta ja tavoitteiden laajuus. Ne määrittelevät oikeuksia, velvollisuuksia sekä toimintatapoja, joiden avulla tiettyä aihetta hallitaan kansainvälisesti. Yleissopimukset voivat sisältää tarkistussääntöjä, jälkikäteen tehtyjä lisäyksiä tai pöytäkirjoja, jotka päivittävät ja tarkentavat alkuperäisiä velvoitteita. Täytäntöönpano ja valvonta voivat olla riippuvaisia sopimuspuolten välisten menettelyjen lisäksi kansainvälisten elinten roolista.

Sopimukset voivat olla universaaleja (maailmanlaajuisesti avoimia) tai alueellisesti rajoitettuja. Niiden voima syntyy, kun riittävä määrä valtioita liittyy niihin ja ne ovat otettavissa käyttöön kansallisessa lainsäädännössä. Yleissopimukset muodostavat keskeisen osan sopimusoikeudesta, ja niiden tarkoituksena on harmonisoida käytäntöjä sekä edistää kansainvälistä yhteistyötä eri aihealueilla, kuten ympäristönsuojelussa, ihmisoikeuksissa ja kaupankäynnin säännöissä.

Lisätietoja: sopimusoikeus, yleissopimukset, kansainväliset sopimukset.