Yksikkötyöstömenetelmät

Yksikkötyöstömenetelmät ovat perusvaiheita valmistusketjussa, joissa kappaleen geometrian tai pintojen muoto muodostetaan tai materiaalista poistetaan yhdellä työvaiheella. Ne voivat tapahtua sekä käsityö- että koneellisin menetelmin ja toteutetaan yksittäisissä koneissa tai automatisoiduissa prosesseissa.

Menetelmät jaotellaan pääasiassa kahteen ryhmään: materiaalin poistoon tähtääviin sekä muotoilu- ja viimeistelyvaiheisiin. Esimerkkejä koneistukseen liittyvistä yksikkötyöstömenetelmistä ovat sorvaus (lathe turning), jyrsintä (milling), poraus (drilling), sekä hionta (grinding) ja lävistys (punching). Muotoilu- ja viimeistelyyn liittyviä operaatioita ovat taivutus (bending), prässäys (forming) sekä kiillotus ja viimeistelypuhdistukset.

Valinta perustuu kappaleen geometrian, toleranssien, materiaalin sekä tuotantodynamiikan vaatimuksiin, sekä kustannuksiin. Tärkeimmiksi kriteereiksi nousevat poisto- ja pintalaatu, työstökoneiden käyttöaste, työkalujen kesto ja lämmönkesto sekä koko prosessin tehokkuus. Työkalujen ja koneiden valinta sekä työpisteen turvallisuus ja ergonomia ovat olennaisia osia suunnittelua.

Yksikkötyöstömenetelmät muodostavat olennaisen osan valmistusprosessin kokonaissuunnittelua. Usein kappaleen valmistus edellyttää useiden menetelmien yhdistämistä sekä myöhempiä prosesseja, kuten lämpökäsittelyä tai pintakäsittelyä, erilaisten toleranssien ja mittausten saavuttamiseksi.