lämmönkesto

Lämmönkesto tarkoittaa kykyä kestää korkeita lämpötiloja ilman, että kohde menettää toiminnallisuuttaan, rakennettaan tai ominaisuuksiaan. Termiä käytetään laajasti eri aloilla, kuten materiaalitieteessä, elektroniikassa, rakennus- ja tekstiiliteollisuudessa sekä biologiassa. Lämmönkesto määrittää, millä lämpötiloilla kohde toimii luotettavasti ja kuinka pitkäkestoisesti.

Lämmönkestoon vaikuttavia tekijöitä ovat kemiallinen koostumus, rakenne sekä ympäristön olosuhteet (oksidatiivinen vai inertti ympäristö, kosteus, paine). Mittauksessa käytetään sekä lyhyt- että pitkäaikaisia testejä, kuten termisen analyysin menetelmiä (DSC, TGA) sekä ikääntymis- ja kuormitustestejä. Tulokset ilmoitetaan yleensä käyttölämpötilarajana ja siihen liittyvänä kestoaikana.

Sovelluksia ovat elektroniikkakomponenttien lämpörajoitukset, rakennus- ja eristemateriaalit, kestomuovit, erikoispinnoitteet sekä tekstiilit, jotka altistuvat korkeille lämpötiloille. Esimerkkejä materiaaleista: keraamit (esim. alumiinioksidi), korkean lämpötilan metalliseokset sekä termisesti stabiilit polymeerit kuten PEEK.

Biologiassa lämmönkesto kuvaa eliöiden kykyä sietää lämpötilan vaihteluita ja muodostaa lämpöshokki- sekä toleranssivyöhykkeitä sekä vastustuskykyä äärilämpötiloille.

Lämmönkestoon liittyy standardointi ja testaustavat, joita säätelevät kansainväliset standardit (ISO/ASTM-sarjat). Tulokset ilmoitetaan käyttökontekstin mukaan, ja suunnittelussa huomioidaan turvallisuus- ja ikääntymistekijät.