Yhteissopimukset

Yhteissopimukset ovat sopimuksia, joissa useampi osapuoli sitoutuu yhdessä toteuttamaan yhteisen tavoitteen tai projektin. Ne määrittävät osapuolten panokset, vastuut ja menettelyt sekä mahdollisen riskien ja voitonjaon perusteet. Yleensä sopimus pyrkii muodostamaan kehyksen toimintojen koordinoimiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

Yhteissopimuksia käytetään monilla toimialoilla, kuten tutkimus- ja kehityskonsortioissa, julkisten hankintojen koordinaatiorakenteissa, rakennus- ja infraprojekteissa sekä yritysten välisissä yhteistyöjärjestelyissä. Ne voivat muodostaa kehyksen, jonka puitteissa osapuolten ei välttämättä muodosteta erillistä oikeushenkilöä, tai ne voivat sisältää suunnitelman yhteisyrityksen perustamisesta, jos osapuolet haluavat tällaisen oikeudellisen rakenteen.

Yhteissopimuksen keskeisiä sisältöjä ovat osapuolten nimet ja yhteinen tavoite, panostukset (raha, työpanos, aineelliset resurssit), hankkeen hallinto ja päätöksenteko, vastuunjako sekä riskien jakaminen. Lisäksi sopimus määrittelee taloudelliset ehdot, kustannusten jakamisen, aikataulun sekä menettelyt tietojen, julkistusten ja tekijänoikeuksien hallintaan. Sopimuksessa voidaan käsitellä tietoturva, kilpailuoikeudelliset rajoitukset sekä sopimuksen voimassaolon ja päättymisen ehdot sekä riitojen ratkaisu.

Koska yhteissopimus on sopimus eikä erillinen oikeushenkilö, sen velvoitteet ja oikeudellinen asema määräytyvät yleisen sopimus- ja lainsäädännön mukaan. Erityisissä rahoitus- ja julkisyhteistyötilanteissa voidaan noudattaa lisäksi hankekohtaisia ehtoja ja rahoittajien vaatimuksia. Laadinta kannattaa tehdä huolellisesti oikeudellisen neuvonnan kanssa.

Sana viittaa useamman osapuolen yhteistoimintaan, eikä yhtä oikeudellista muotoa. Yhteissopimusten sisältö ja vaikutukset riippuvat tilanteesta ja sovellettavasta lainsäädännöstä.