Wntsignalointi

Wntsignalointi on solujen viestintäjärjestelmä, joka säätelee kehitystä, kudosten homeostasiaa ja kantasolujen toimintaa. Järjestelmä jakautuu canonicaliin (beta‑cateniin riippuva) ja non‑canonicaliin (beta‑cateniin riippumaton) polkuihin, joilla on sekä kehityksellisiä että säätelytehtäviä.

Canonicalin polun ydin muodostaa Wnt-ligandi-reseptorisignaali, jossa Wnt ligandi sitoutuu Frizzled‑reseptoreihin ja LRP5/6‑kohereseptoreihin. Tämä aktivoi Dishevelledin ja estää destruktio-kompleksin (APC, Axin, GSK3β, CK1) toimintaa. Sen seurauksena beta‑catenini kertyy solulimaan ja siirtyy tumaan, missä se yhdistyy TCF/LEF‑transkriptiofaktoreihin ja aktivoi kohdegeenejä, kuten c‑Myc, Cyclin D1 ja Axin2. Ilman Wntia beta‑catenini rikastuu fosforylaation kautta ja hajoaa proteasomissa.

Non‑canonical polut eli planar cell polarity (PCP) ja Wnt/Ca2+ eivät riipu beta‑cateniinistä. PCP-polulla signaali ohjaa RhoA-, Rac- ja JNK‑reitityksiä solujen polariteetin ja liikkuvuuden säätelyyn. Wnt/Ca2+-reitillä syntyy kohonneita sisäisiä Ca2+ -tasoja, mikä aktivoi CaMKII:n, PKC:n, calcineurinin ja NFATin transkriptioon liittyviä reittejä.

Sääteleminen ja kuljetus ovat tärkeitä: Wnt-proteiineja tarvitsee porcupine‑entsyymin palmitoylaatio ja Wntless‑kuljetinta ER:stä golgin kautta ulos. Eksokraattiset antagonistit, kuten DKK1 ja sFRP:t, estävät ligandin sitoutumisen; lisäksi endosomaliset mekanismit muuntavat signaalin voimakkuutta.

Wnt-signaloinnilla on keskeinen rooli sikiökehityksessä, kudos-homöostaasissa ja kantasolujen ylläpidossa. Sen häiriöt liittyvät syöpien ja muiden sairauksien kehittymiseen, ja signaali voi kytkeytyä muihin verkkoihin, kuten Notch-, Hedgehog- ja BMP-järjestelmiin. Terapeuttisessa kontekstissa tutkitaan porcupine-inhibiittoreita sekä Wnt-ligandeja tai Frizzled-reseptoreita kohden suunnattuja lähestymistapoja syövän ja muiden sairauksien hoitamiseksi.

---