Vokaalikokonaisuuden

Vokaalikokonaisuuden käsite (vowel inventory) on kielitieteen ja fonologian peruskäsite, jolla tarkoitetaan kielen äänteellisen vokaaliston kokonaisuutta. Se ilmaisee, kuinka monta vokaalia kielen äännerakenteessa on, sekä kunkin vokaalin laadulliset ominaisuudet: korkeus (korkea, keskitaso, matala), taaksepäin suunta (front/back) ja pyöreys, sekä näiden vokaalien jakautuminen foneemisiin luokkiin.

Vokaalikokonaisuus vaikuttaa ja heijastaa kielen fonotaksia ja prosesseja, kuten vokaalivaihtelua, pituutta (joissakin kielissä vokaalin pituus on foneminen) sekä sananmuodostusta. Monissa kielissä vokaalikokonaisuutta täydentää vokaaliharmonia, ilmiö jossa tiettyjen vokaaliluokkien vokaalit vaikuttavat toisten vokaalien valintaan morfologisten liitteiden yhteydessä.

Kielillä on erilaisia vokaalikokonaisuuksia: joissakin on vain muutama vokaali, toisissa suuri inventory. Esimerkiksi suomessa vokaalikokonaisuus muodostuu kahdeksasta vokaalista: a, e, i, o, u, y, ä, ö, ja näiden taustasta riippuva harmonian dynamiikka ohjaa suffixien ääntämystä. Toiset kielet, kuten englanti, sisältävät runsaamman vokaaliston sekä lukuisia diftongeja.

Vokaalikokonaisuus on keskeinen käsite kielitieteessä, erityisesti fonologiassa ja typologiassa, koska se vaikuttaa sekä äännekielen rakenteeseen että kielten vertaamiseen.