Virtualisoinnilla

Virtualisoinnilla tarkoitetaan tietotekniikassa menetelmää, jolla fyysisen laitteen resurssien, kuten prosessorin, muistin ja tallennustilan, jakaminen useisiin erillisiin virtuaalisiin ympäristöihin. Jokainen virtuaalinen ympäristö toimii erillisenä kokonaisuutena ja hyödyntää samaa laitteistoa, mutta tarjoaa omat käyttöjärjestelmä- tai sovellusrajapintansa. Virtualisointi tehostaa resurssien hyödyntämistä, helpottaa hallintaa ja mahdollistaa nopean käyttöönoton erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Virtualisoinnin teknologiat voidaan jakaa useampaan pääkategoriaan. Hardware-virtualisointi eli virtuaalointi kokonaisuudessaan toteutuu hypervisorin avulla, ja siitä on olemassa Type 1 (bare-metal) sekä Type 2 (hosted) -muotoja. Käyttöjärjestelmäkohtainen virtualisointi eristää ympäristön käyttöjärjestelmän sisälle. Lisäksi on konttivirtualisointi, jossa sovellukset ja niiden riippuvuudet pakataan kevyempiin kontteihin (esim. Docker) ja joita hallinnoidaan orkestrointityökaluilla kuten Kubernetes.

Käytännön sovelluksissa virtualisointia hyödynnetään muun muassa datakeskuksissa, pilvipalveluissa sekä työpöytä- ja kehitysympäristöissä. Sen avulla voidaan toteuttaa palvelinten consolidointia, disaster recoverya, testaus- ja kehityssyklien nopeuttamista sekä erilaisten ympäristöjen eristämistä turvallisesti.

Haasteisiin kuuluu suorituskykymuutokset ja lisensointikysymykset sekä monimutkaisuus- ja turvallisuusriskit, jotka on hallittava asianmukaisilla käytännöillä. Virtualisointi on kehittynyt merkittävästi 2000-luvulla ja on nykyisin keskeinen osa modernia IT-infraa sekä pilvi- että konttiteknologioissa.