Vesikierrätystä

Vesikierrätys on prosessi, jossa käytetty vesi puhdistetaan ja otetaan uudelleen käyttöön tarkoituksenmukaisissa sovelluksissa. Keskeinen tavoite on vähentää makean veden tarvetta, suojella vesistöjä sekä parantaa veden saatavuutta sekä alueellisesti että ajallisesti.

Kierrätys voidaan jakaa epäsuoraan ja suoraan juomaveden kierrätykseen sekä ei-juomakäyttöön. Epäsuora juomaveden kierrätys (IPR) palauttaa puhdistetun veden ympäristöön ja sieltä takaisin käyttöön. Suora juomaveden kierrätys (DPR) palauttaa veden suoraan jakeluun. Ei-juomakäyttöön tarkoitetun kierrätyksen vesi käytetään kasteluun, teollisuuden prosesseihin tai jäähdytykseen.

Käytetyn veden käsittelyyn kuuluu esikäsittely, biologinen käsittely sekä korkean tason puhdistus ja desinfektio. Tämän jälkeen voidaan käyttää käänteisosmoosia, nanofiltraatiota tai ultrafiltraatiota sekä UV-desinfektiota tai kemiallista oksidointia. Prosessit suunnitellaan paikallisten vaatimusten mukaan.

Vesikierrätystä toteutetaan sekä suurissa kaupungeissa että teollisuuslaitoksissa ja maataloudessa. Kohteita ovat esimerkiksi jäteveden uudelleenkäyttö prosessivesinä, kastelu ja jäähdytys sekä pohjavesivarojen täydentäminen tekoaltaisiin.

Edut ovat pienempi makean veden tarve, vesistökuormituksen väheneminen sekä paikallinen vesivarojen hallinta. Haasteisiin kuuluvat investointi- ja energiakustannukset, laatuvarmistus sekä julkinen hyväksyntä sekä mahdolliset jäljellä olevat haitta-aineet.

Monet maat noudattavat kansainvälisiä ja kansallisia säädöksiä sekä WHO:n suosituksia vesiturvallisuudesta. Esimerkkejä ovat Israel, Singapore ja Kalifornia, joissa on toteutettu DPR/IPR- tai ei-juomakäyttöön suunnattuja kierrätysjärjestelmiä.

Vesikierrätys nähdään keskeisenä osana kestävää vesienhallintaa tulevaisuudessa, erityisesti alueilla, joissa makean veden saatavuus on rajallinen. Kehitys keskittyy teknologian tehokkuuden parantamiseen sekä hyväksyntä- ja sääntelykysymyksiin.