Vesihuoltolainsäädäntöä

Vesihuoltolainsäädäntö on suomalainen lainsäädäntökehys, joka säätelee vedenhankintaa, vedenjakelua sekä jäte- ja hulevesien käsittelyä. Sen tavoitteena on turvata turvallinen, luotettava ja ympäristön kannalta kestävä vesihuolto sekä takaamaan kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet vesipalvelujen käyttäjinä.

Keskeinen osa säädäntöä on vesihuoltolaki, jolla määritellään palvelujen järjestäminen, laatutavoitteet sekä kustannusten jakautuminen ja rahoitus. Lainsäädäntö kattaa sekä vedenhankinnan ja -jakelun että jäte- ja hulevesien keräyksen, käsittelyn ja kunnossapidon. Lisäksi säädöksiä liittyy veden laadun valvontaan, ympäristönsuojeluun sekä vesivarojen ja vesiekosysteemien suojeluun. Päämääränä on varmistaa puhdas juomavesi sekä häiriötön ja turvallinen vesihuolto riippumatta paikallisista olosuhteista.

Vesihuoltolainsäädäntö jakaa vastuut ensisijaisesti kunnille ja vesihuoltotoimijoille, jotka järjestävät, rahoittavat ja ylläpitävät investointeja, verkostoja ja palveluita. Valtion tasolla luodaan puitteet palvelujen toteutukselle sekä terveydellisten ja ympäristöllisten vaatimusten noudattamiselle, ja lainsäädäntöä täydennetään asetuksilla sekä erilaisilla ohjeistuksilla. Valvonta ja laadunvarmistus kytkeytyvät viranomaisiin, jotka seuraavat, että palvelut täyttävät säädetyt standardit ja lain asettamat tavoitteet.

Käytännössä vesihuoltolainsäädäntö ohjaa muun muassa palvelun hintaa, asiakassuhdetta, raportointia, kilpailutusta ja markkinoiden toimivuutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioon ottamista vedenhankinnassa ja jätevesien käsittelyssä. Haasteina korostuvat infrastruktuurin ikä, kustannusten läpinäkyvyys ja palvelun jatkuvuus osa-alueilla, joilla on suurta vaikutusta sekä ympäristöön että kansalaisten arkeen.

Lisätietoa: vesihuoltolaki, viranomaisohjeistukset ja ympäristö- sekä terveydensuojelulainsäädäntö.