Verorahoituksen

Verorahoitus tarkoittaa julkisen sektorin toiminnan rahoittamista ensisijaisesti verotuloilla sekä pakollisilla sosiaaliturvamaksuilla, eikä suurinta osaa rahoituksesta kateta yksityisellä pääomalla, verojaan maksamalla tai velkarahoituksella. Tällä tavoin yhteiskunnan palvelut – kuten koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva, infrastruktuuri sekä yleinen järjestys ja turvallisuus – pyritään turvaamaan verorahoituksen kautta.

Rahoituksen hankinta perustuu erilaisiin veroihin ja sosiaaliturvamaksa—iin, kuten tulovero, pääomavero, arvonlisävero, kiinteistövero, yritysvero sekä työ- ja sosiaaliturvamaksut. Julkisen talouden jakelussa verotuloja kootaan sekä keskushallituksen että kunnallisen tason budjeteista, ja valtion tuloja sekä siirtoja käytetään alueellisten ja paikallisten palvelujen rahoittamiseen. Verorahoitus mahdollistaa laajan palvelu-, tulonsiirto- ja kriisinvakautusinstrumenttien käytön.

Verorahoituksen etuja ovat tasa-arvoinen ja universaali palveluiden rahoitus, riskien jaon mahdollisuus sekä kyky vakaasti suunnitella pitkällä aikavälillä. Lisäksi veroilla rahoitettu järjestelmä voi tukea tulonsiirtoja ja köyhyyden vähentämistä sekä luoda yhteiskunnallista koheesiota.

Haasteita ovat talous- ja väestömuutosten aiheuttama tulopuolen epävarmuus sekä palveluiden kasvavat menot. Veropohjan vahvuus riippuu talouden kehityksestä, veronkierron torjumisesta ja verotuksen oikeudenmukaisuudesta. Rahoituksen taso ja kohdentaminen herättävät jatkuvaa poliittista keskustelua sekä tarvetta tehokkaalle, läpinäkyvälle hallinnolle ja vastuulliselle budjetoinnille. Verorahoitus nähdään yleisesti perusta, jolla julkinen sektori turvaa välttämättömät palvelut ja vahvistaa sosiaalista turvaa.