Verkkaneutraliteetti

Verkkaneutraliteetti on Internetin käytön periaate, jonka mukaan verkkopalveluntarjoajat (ISП:t ja mobiililiittymät) eivät saa kohdella liikennettä syrjivästi. Sen mukaan kaiken verkkoliikenteen tulisi kulkea verkon läpi tasapuolisesti riippumatta käyttäjästä, sisällöstä, palvelusta, sovelluksesta tai käytetystä laitteesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei operaattori saa estää, hidastaa tai priorisoida tiettyä liikennettä ilman hyväksyttävää syytä, eikä tilaajille saa asettaa eriarvoisia ehtoja.

Verkkaneutraliteetti sisältää myös liikenteen hallinnan osa-alueen. Verkkojen operaattorit voivat tehdä väliaikaisia, teknisiä toimenpiteitä ruuhkatilanteissa ja suorittaa laadullisia eroja, mutta näitä toimia on perusteltava ja läpinäkyviä. Lisäksi käytäntöä rajoitetaan ja kritisoidaan usein silloin, kun kyse on niin sanotusta nollamaksullisesta ohjelmoinnista (zero-rating), jossa tietyt sisällöt tai sovellukset eivät kuluta dataa. Tämä on monissa oikeudellisissa kehyksissä tiukasti säännelty tai sitä on pidetty syrjivänä.

Lainsäädäntö ja politiikka vaihtelevat maittain. Euroopan unionissa verkkaneutraliteettia käsitellään asetuksella 2015/2120 sekä muillateleyrityksiä koskevilla säädöksillä, jotka pyrkivät estämään esteet ja eriyttämisen sekä lisäämään läpinäkyvyyden. Yhdysvalloissa sääntely on muuttunut useaan kertaan, ja tilanne vaihtelee sekä liittovaltion että osavaltioiden tasolla. Muissa maissa kehitys on kokonaisuutena hajaantuneempi.

Debatissa korostuvat oikeudenmukaisuus ja innovaation vaaliminen versus verkonoperaattoreiden tarve hallita liikennettä, investoida infrastruktuuriin sekä tarjota erilaisia palveluita. Haasteisiin kuuluu sääntelyn yhdenmukaisuus, valvontakysymykset sekä tasapainon löytäminen kilpailun, käyttäjien pääsyn ja teknisen kehityksen välillä. Verkkaneutraliteetin asema on siten sekä tekninen että poliittinen kysymys, joka heijastuu sekä kuluttajiin että sisällöntuottajiin.