Verivilkkauksen

Verivilkkauksen on historiallinen lääketieteellinen käsite, joka viittaa veren poistamiseen potilaasta erilaisten sairauksien hoitamiseksi. Perustaksi on usein mainittu humoraaliteoria, jonka mukaan kehon tasapainon saavuttaminen edellytti ylimääräisen veren poistamista tai verimäärän säätelyä. Tämän ajattelun mukaan sairauksien syyt ja oireet johtuivat kehon humoraalien epätasapainosta, eikä hoito ollut vain oireiden lievittämistä vaan tarkoituksena palauttaa koko elimistön tasapainoinen toiminta.

Toimenpiteitä käytettiin monin tavoin: veren ottaminen erilaisilla välineillä (yleensä arkoihin kohtiin), vereen liittyvät menettelyt kuten laajasti käytetyt leikkaukset, hskäys- ja hierontamuutoksiin liittyvät menetelmät sekä leeches- eli lääkelpleen käytöt. Yleisimpiä tavoitteita oli vähentää veren määrää, parantaa verenkiertoa tai tasapainottaa kehon nesteitä sekä lämpötilaa. Verivilkkauksen käyttö oli levinnyttä antiikin ajoista varhaismoderniin aikaan monissa kulttuureissa, erityisesti Euroopassa, Lähi-idässä ja Itä-Aasiassa.

Vaikutuksia ja kritiikkiä käsitellään nykyaikaisessa lääketieteessä varoen: liialliselle verenpoistolle voi aiheutua anemiaa, infektiovaaraa ja muita komplikaatioita, eikä todistettua tehoa ole yleisesti hyväksytty nykykäsityksen mukaan. Silti verivilkkauksesta on säilynyt jälkiä sekä lääketieteen historiassa että kulttuurihistoriassa, ja sitä tutkitaan nykyisin historian paradigmojen, potilashoidon ja lääketieteellisen ajattelutavan kontekstissa. Nykyään vastaavaa verenpoiston käytäntöä sovelletaan vain tietyissä sairauksissa, kuten joissain verenpainetautia ja metallien liikatuotantoa vastaan, mutta näillä toimenpiteillä on tiukat, näytön perusteella määritellyt ohjeistukset.