kulttuurihistoriassa

Kulttuurihistoria on historian ala, joka tutkii ihmisen kulttuuristen ilmiöiden muutoksia ja merkityksiä aikojen saatossa. Se käsittelee sekä kollektiivisia ilmiöitä – uskomuksia, rituaaleja, arvoja ja mielikuvia – että materialisoituneita ilmaisumuotoja kuten taidetta, arkkitehtuuria, esineistöä ja medioita. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten kulttuurin tavat ja käytännöt sekä niihin liittyvät rakenteet muokkautuvat ja vaikuttavat historiallisen kehityksen kulkuun.

Kulttuurihistoria on monialainen ja usein poikkitieteellinen ala. Se hyödyntää sekä perinteisiä lähteitä kuten tekstejä, kuvia ja esineistöä että aineettomia lähteitä kuten rituaaleja ja kuluttajakäyttäytymistä. Menetelmällisesti se yhdistää lähdeaineistojen kriittistä analyysiä, vertailua ja teoreettisia tulkintoja, joiden avulla pyritään ymmärtämään vallan, identiteettien ja representaatioiden roolia historiallisessa kehityksessä.

Keskeisiä teemoja ovat arjen kulttuuri, kulutus ja mediatuotanto, viestintä sekä uskonto, sukupuoli ja luokka, etnisyys sekä identiteetit, sekä kansallisen ja globaalin yhteyden rakentuminen. Aikakausina huomioidaan muutos antiikista keskiajan, varhaismodernin ja modernin ajan sekä nykyajan digitaalisen kulttuurin ilmiöihin. Kulttuurihistoria yhdistää menneiden kertomusten tutkimuksen nykyhetken kysymyksiin ja tarjoaa kehyksen kulttuurin monimutkaisten muutosten, merkitysten ja valtasuhteiden jäsentämiselle.