Verikaasu

Verikaasu on termi, jolla tarkoitetaan veren kaasujen pitoisuuksia sekä veren happamuutta. Tieteellisessä ja kliinisessä kontekstissa verikaasut viitataan yleensä arteriittisen veren kaasuanalyysiin (arterial blood gas, ABG), jolla arvioidaan keuhkojen hapetusta ja kehon happo-emäätasapainoa. Verikaasut ovat tärkeitä erityisesti hengitys- ja aineenvaihtautumisvaurioiden seurannassa sekä tehohoidossa.

Konstituentit ja tulkinnassa käytetyt arvot sisältävät pH-arvon, pO2:n ja pCO2:n sekä bikarbonaatin (HCO3−) pitoisuuden. Näiden lisäksi voi raportoida muiden mittausten kuten base excessin (BE) ja mahdollisesti hapetusindeksin arvoja. Tyypilliset viitearvot ovat: pH 7.35–7.45, pO2 noin 75–100 mmHg (arteriallinen), pCO2 noin 35–45 mmHg ja HCO3− noin 22–26 mmol/L. Arvot voivat vaihdella iän, ilmanpaineen ja sairauden mukaan.

Näyte ja mittausmenetelmät: ABG-näyte otetaan yleensä paineituista valtimoista, kuten ranteesta, ja analysoidaan nopeasti näytteen säilyttämiseksi. Arteriaalinen verikaasu antaa tietoa hapetuksesta ja hiilidioksidin poistosta, kun taas verenkierrosta riippuen venösissä näytteissä voi olla eroja esimerkiksi pH ja HCO3− arvoissa. Verikaasut ovat tärkeä työkalu hengitysvaikeuksien, valtimoverenkierron häiriöiden sekä metaboolisten tilojen, kuten asidoosin tai alkaloosin, diagnosoinnissa ja hoidossa.

Käytännössä verikaasujen tulkinta keskittyy siihen, onko tilanteessa hengityksen (pCO2) vai aineenvaihdunnan (HCO3−) vaikutus, ja onko ilmastatus tasapainossa vai epäbalanssissa. Huomioitavia rajoituksia ovat näytteenottoaikainen tekninen virhe ja potilaan tilan vaihtelu. Verikaasut tarjoavat nopeasti suuntaa potilaan tilasta ja hoidon tarpeesta.