verikaasujen

Verikaasut, tai verikaasujen mittaus, tarkoittaa veren kaasujen ja happo-emäystilan arviointia. Tyypillisesti käytetty menetelmä on arteriaalinen veren kaasuanalyysi (ABG), jolla saadaan tietoa keuhkojen hapetuskyvystä, veren happo-emäksisestä tasapainosta sekä hapen kulusta kudoksiin. Mittaukset ovat keskeisiä sekä akuutin sairauden että pitkäaikaisten hengitys- tai aineenvaihduntasairauksien seurannassa.

Mittaukseen liittyviä keskeisiä muuttujia ovat pH sekä veren kaasujen osapaineet: PaO2 (hapen osapaine) ja PaCO2 (hiilidioksidin osapaine). Näihin vaikuttavat hengitys- ja aineenvaihduntaprosessit. Lisäksi ilmoitetaan bikarbonaattipitoisuus HCO3-, sekä happo-emäslisäarvot, kuten BE (base excess) ja hapetusaste SaO2 (happisaturaation osuus). Näytteestä voidaan lisäksi laskennallisesti arvioida laktaatti.

Näytteenotto tapahtuu yleensä valtavertaisesti radialisen tai muun valitun arterian kautta Arteriaalinen näyte on analisoitava mahdollisimman nopeasti, mieluiten laboratoriossa, ja usein jäähdytettynä sekä ilman ilmaa. Erit

Interpretatio: pH kertoo veren happamuudesta. PaCO2 heijastaa hengitysteiden vaikutusta, HCO3- metabolista tilaa. Yleisimmät perustauditilat ovat:

- hengityshappamuus (respiratory acidosis): matala pH ja korkea PaCO2

- hengityshalkaloosi (respiratory alkalosis): korkea pH ja matala PaCO2

- metabolinen happamuus (metabolic acidosis): matala pH ja matala HCO3-

- metabolinen alkaloosi (metabolic alkalosis): korkea pH ja korkea HCO3-

ABG-kuvuilla voidaan arvioida myös kompensaatiota ja mahdollisia sekundaarisia häiriöitä. Verikaasut antavat tärkeää tietoa hengityksen, verenkierron ja aineenvaihdunnan tilasta sekä ohjaavat hoitotoimenpiteitä, kuten ventilaatioasetuksia tai verenkierron korjaavia toimenpiteitä. Rajoituksia ovat näytteen aitaminen ilman kaasuvuotoja, viiveet analyysissä sekä eroavuudet verta korvauttaessa laskennallisesti venäjään saatuihin arvoihin.