Varianssiosuudet

Varianssiosuudet, suomenkielinen termi varianssikomponenteille, kuvaavat sitä, kuinka suuri osa kokonaisvaihtelusta jonkin mitatun ominaisuuden arvoissa voidaan selittää eri lähteillä tai tekijöiden ryhmillä. Ne ovat osa tilastollista mallinnusta, jossa havaintoja tarkastellaan useiden lähteiden tuottamana vaihteluna. Varianssiosuudet voivat ilmestyä esimerkiksi geneettisessä, ympäristöllisessä ja mittausvirheeseen liittyvässä vaihtelussa. Kun kokonaisvaihtelu jaetaan näihin komponentteihin, saadaan käsitys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat eniten tutkittavaan ominaisuuteen.

Estimointi varianssiosuuksille tapahtuu yleensä lineaaristen malli- taiMelm-analyyseissä. Yleisesti käytettyä menetelmää kutsutaan REML:ksi (Restricted Maximum Likelihood), jolla arvoitetaan eri komponenttien varianssit. Myös Bayesian- tai ML-pohjaiset lähestymistavat ovat käytössä. Epätasapainoiset aineistot ja epävarmuus komponenttien arvoissa asettavat haasteita estimoinnille, ja lopullinen tulkinta riippuu mallin rakenneesta sekä käytetystä oletuksista.

Tyypillisiä varianssiosuuksia ovat geneettinen varianssi, ympäristön varianssi, geneettis-ympäristö vuorovaikutuksen varianssi sekä mittausvirhe. Esimerkiksi perinnöllisyyslaskelmissa varianssiosuutta käytetään kuvaamaan, kuinka suuri osa fenotyyppisestä vaihtelusta on perittyä. Varianssiosuuksien tulkinta sekä niiden luotettavuus antavat tietoa siitä, millaisia toimenpiteitä tai valintoja tulisi toteuttaa tutkimusten tai sovellusten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lisätietoa varianssiosuuksista löytyy lineaarisista sekamalleista, ANOVA-menetelmistä sekä geneettisistä ja investointianalyysista.