Varainjako

Varainjako tarkoittaa sijoitussalkun varojen jakamista eri omaisuuslajeihin ja markkinasektoreihin tavoitteena riskin hallinta sekä tuoton optimointi. Tyypillisiä omaisuuslajeja ovat osakkeet, joukkovelkakirjat, käteinen tai lyhytaikaiset instrumentit, kiinteistöt, hyödykkeet sekä vaihtoehtoiset sijoitukset. Varainjaon keskeinen tavoite on hajauttaa sekä systemaattista että epäjärjestelmällistä riskiä ja parantaa salkun riskirelatiivia suhteessa odotettuun tuottoon. Sijoittajilla huomioidaan riskinsietokyky, sijoitusaika sekä kustannukset.

Varainjakoa voidaan lähestyä kahdella päämenetelmällä: strateginen varainjako ja taktinen varainjako. Strateginen varainjako määrittelee pitkän aikavälin tavoiteprofiilin, jota ylläpidetään säännöllisellä rebalansoinnilla. Taktinen varainjako puolestaan hyödyntää lyhyen aikavälin markkinatilanteita ja voi poiketa tavoitteesta riskin tai tuoton optimoimiseksi.

Prosessi sisältää riskiprofiilin määrittämisen, sopivien omaisuuslajien valinnan sekä salkun jakautumisen määrittämisen. Tämän jälkeen suoritetaan säännöllinen seuranta ja rebalansointi sekä tarvittaessa sopeutuminen talouden muutoksiin. Varainjako voi perustua passiiviseen, indeksiperusteiseen lähestymistapaan tai aktiiviseen, markkina-analyysiin perustuvaan lähestymistapaan. Verotukselliset ja likviditeettikysymykset voivat vaikuttaa allokaation valintoihin.

Teoreettinen tausta sisältää modernin portfolioteorian sekä ylläpitämäänsä tehokkaita rajoja ja hajautuksen merkitystä korrelaatioiden kautta. Varainjako on keskeinen osa sijoitusstrategiaa ja vaikuttaa salkun riskin ja tuoton kokonaissopimukseen. Esimerkkejä ovat esimerkiksi 60/40-portfolio sekä elämänvaiheeseen sidottu glide path -lähestymistapa eläkkeen lähestyessä.