sijoitusaika

Sijoitusaika, suomenkielinen termi sijoittamisen aikahorisontille, tarkoittaa suunniteltua aikaa, jonka sijoittaja aikoo pitää sijoituksensa tai jonka kuluttamista tavoitteet edellyttävät. Se voi liittyä arjen rahantarpeisiin tai pidempiin tavoitteisiin, kuten eläketurvaan tai asuntovarallisuuteen. Sijoitusaika auttaa määrittämään sopivan riskinoton tason ja tarvittavan likviditeetin.

Sijoitusaika vaikuttaa merkittävästi riskinottoon, odotettuun tuottoon ja likviditeetin tarpeisiin. Lyhytaikainen aikaurakka suosii pääomaa säilyttäviä, suurelta osin likvidejä instrumentteja, kun taas pidempi sijoitusaika antaa tilaa suuremmalle riskiin kuuluvien sijoitusten, kuten osakkeiden, kasvatukselle ja korkeamalle mahdolliselle tuotolle.

Yleisiä aikahorisontteja ovat lyhytaikainen (jo 1–3 vuotta), keskihorisontti (noin 3–7 vuotta) ja pitkä aikahorisontti (yli 7–10 vuotta). Lyhytaikaisessa tavoitteessa painottuvat säästämisen ja pääoman säilyttämisen kannat, keskellä voi olla tasapainoisempi allokaatio, ja pitkäaikainen horisontti mahdollistaa suuremman osakeriskin hyödyntämisen ja pitkän aikavälin kasvupotentiaalin.

Joillakin sijoitustuotteilla voi olla suositeltu tai määritelty sijoitusaika tai pitäminen tietyn ajan, ja varojen realisoiminen ennen tätä aikaa voi tuoda kustannuksia tai rajoituksia. Sijoitusaikaa kannattaa käyttää ohjenuorana sijoituspäätöksiä tehtäessä sekä tavoitteiden että elämän tilanteiden muuttuessa.

Käytännössä sijoitusaikaa määritellään tavoitteiden, menneiden tarpeiden ja taloudellisen tilanteen perusteella. Sijoitusstrategia tulisi päivittää elämäntilanteen muuttuessa sekä säännöllisesti taloutta arvioitaessa.